Tulevan vuoden ruokatrendeistä

Kasvispainotteisuuden ennustetaan kasvavan entisestään. Kuva: MMM/kuvapankki

Vuoden vaihteen lähestymisen huomaa muun muassa siitä, että erilaiset tahot julkaisevat omia ennusteitaan seuraavan vuoden trendeistä.

Mintel perustelee oman ennusteensa ruokamaailman muutoksella ja kuluttajien epäluottamuksella nykyistä skandaalien ryydittämää ruokajärjestelmää kohtaan. Mintelin lähtökohtana on ruokaketjun yhä laajempi läpinäkyvyys ja jäljitettävyys, jolla tavoitellaan kuluttajien uutta luottamusta. Mintel nostaa esiin myös kuluttajien hyvinvoinnin ja terveelliset elintarvikkeet ja pitkälle räätälöidyt erikoistuotteet. Ruokajärjestelmää haastavat yhä useammat jakelukanavat sekä ketjun digitalisoituminen. Mintel myös ennustaa, että perinteistä ruoantuotantoa tulee jo ensi vuonna haastamaan keinotekoinen, laboratorioissa ym. kasvatettava ruoka. Ruoan tulee olla myös yllätyksellistä (ml. rakenne), ja vastata vastuullisuuden (puhtaus, lisäaineettomuus, ympäristö- ja eettiset kysymykset) haasteisiin.

Innova Market Insightsin trendiraporttiin viittaa useampikin taho ja esimerkiksi Forbes teki raportista ison artikkelin. Innovan trendeistä ykkönen on mindfullness, jolla tarkoitetaan ruoan monia merkityksiä ihmisille: ruoan halutaan olla ymmärrettävää ja merkityksellistä, siihen ei haluta lisäaineita, ja esimerkiksi eettisyyden pitää näkyä pakkauksissa ja pakkausmerkinnöissä. Ruoalta odotetaan nautintoa, mutta kevyemmin kuin ennen ja vanhoja prosessointimenetelmiä, kuten fermentointi, arvostetaan. Kiertotalouteen mukaan lukien ruokahävikin pienentäminen ja koko ruhon hyödynnys kiinnitetään huomiota ja kahvia ja teetä käytetään monipuolisesti.

Yhdysvaltalainen National Restaurant Association julkaisee oman ennusteensa vuosittain. Isoja muutoksia edellisten vuosien raportteihin ei ole, vaan hyperpaikallisten konseptien (ravintola kasvattaa omia raaka-aineitaan), luonnollisten, free from/clean -tuotteiden, paikallisruoan, kasvispainotteisuuden ja ympäristöystävällisyyden uskotaan jatkossakin olevan isoja trendejä.

Samoilla linjoilla on We are groupin Anders Westerholm, joka toteaa aitouden, vastuullisuuden ja elämyksellisyyden olevan vahvoilla ravintolamaailmassa tulevaisuudessa, kts. artikkeli tästä.

Luomumarkkinoiden suunnannäyttäjänä toimiva Whole Foods -jättikauppaketju ennusti omassa raportissaan muun muassa kukkien esiinmarssin, jauheiden, sienten, jälijitettävyyden ja kasvisperäisyyden leimaavan vuotta 2018.

Myös Kesko on julkaissut oman Ruokailmiöt 2018 -raporttinsa, jonka mukaan kokonaisvaltainen hyvinvointi ja ruoan vaikutukset omaan kehoon on yhä useammin ruokavalintojen taustalla. Hyvinvointia haetaan muun muassa luomukananmunista ja marjoista sekä ohrasta. Siirtyminen kohti yksilöllisempiä täsmäruokavalioita jatkuu, mutta yhä enemmän nautinnollisuutta ja elämyksiä tavoitellen. Välipalaistuminen jatkuu ja keitoille ja juomille - sekä näiden yhdistelmille - ennustetaan kasvua.

Ennusteiden listaa voisi jatkaa suht' loputtomiin, sisältöjen vaihdellen vähän tekijästä ja katsantokannasta riippuen. Pääsääntöisesti niissä on kuitenkin paljon samoja elementtejä: vastuullisuus, ruokavalioiden yksilöllistyminen, hyvinvointi, pyrkimys luonnollisiin raaka-aineisiin, hyvinvointi, terveys. Meidän suomalaisilla elintarvikealan yrityksillä on kaikki edellytykset löytää näistä innovoinnin kohteita ja uusia tuotekehityksen paikkoja.

Tekstin eri lähteistä koonnut: Kirsi Viljanen

Lähiruokakasvatusta nuorille

Erilainen työpäivän aamu tänään. En suunnannutkaan pikavuorolla Helsinkiin toimistolle, vaan käänsin oman auton nokan kohta omaa yhtenäiskouluamme, ja sen yläkoululaisia. Koulullamme on tällä viikolla ns. MOK-viikko eli monialainen oppimiskokonaisuus, jossa opiskelun tavoitteet ja osa sisällöstä rakennetaan oppilaiden valmistelun pohjalta, ja valittua teemaa tarkastellaan monista eri näkökulmista monin eri metodein.

Yksi valittavista MOK-kokonaisuuksista oli "Mitä syötäisiin? Tule, tutustu ja toteuta suomalaista ruokakulttuuria!" -teema, johon oli ilmoittautunut lähes 50 koulumme yläkoululaista. Minua pyydettiin aloittamaan viikko kahdella lähiruoka-teemaisella tunnilla. Samaan aikaan toisessa luokassa ruoka-teemaan sukellettiin MTK:n koululähettilään johdolla hänen keskittyessä kertomaan suomalaisesta alkutuotannosta.

Yläkoululaiset kohderyhmänä on haaste. Sama kieli, jota on tottunut käyttämään virkamiehenä, ei päde tuossa porukassa, ja vanhoista kalvoseteistä ei ollut hyötyä. Vähän aikaa pähkäilin, millä kulmalla teemaa tarkastelisin, mutta lopulta lähestyin aihetta arjen ja kuvien kautta. Omien arkistojen kätköistä sain kerättyä mielestäni kivan valokuvakoosteen suoramyyntitiloista, lähiruokamyymälöistä, tavallisista ruokakaupoista, kauppa-autoista, verkkokaupasta ja REKO-renkaista.

Kuvakollaasissa oli mm kuva Pusulassa sijaitsevasta PikkuOmena -lähiruokamyymälästä.

Viikonloppuna kävin myös täydentämässä lähiruokavalikoimaani, samoin kasseihin keräsin muita kotimaisia tuotteita, mutta myös ulkolaisia tuotteita. Kuvista sitten keskusteltiin, ja oppilaat  jaottelivat tuomiani tuotteita eri pöytiin jaolla: lähiruoka-kotimainen ruoka-ulkolainen/alkuperä ei tiedossa. Oppilaat - pienen alkukankeuden jälkeen - lähtivätkin innolla tutkimaan pakkausten tietoja, ja tuotteet löysivät harkinnan ja alkuperämerkintöjen tutkimisen jälkeen oikeat pöytänsä.

 

Tuotteiden pöytiin jaottelun jälkeen esittelin tuotteet, lähiruoan erityisesti. Ja mikäs siinä esitellessä, kun omalta alueelta löytyy loistavia liha-, maito- ja viljatuotteita, mutta myös hunajaa sekä oppilaille vielä vähän vieraampia spelttiä, kvinoaa ja härkäpapua.

Lopussa keräsin oppilailta vielä suomalaista ruokakulttuuria kuvaavia sanoja. Eniten mainintoja keräsi karjalanpiirakka, ruisleipä ja perunatuotteet, riista, kala ja liha. Muutenkin ruokalajeja oli lueteltu monipuolisesti metsiemme luonnontuotteita unohtamatta.

Muuta suomalaisesta ruokakulttuurista sanottua:

• hyvä ruoka!
• hyvän makuista ruokaa
• suomalaiset arvostavat perinteitä
• yksinkertaisuus
• perheen kanssa syöminen
• lautasen tyhjäksi syöminen
• ei kovin maustettua ruokaa
• lihaa tuotetaan paljon
• kahvikutsut
• suomalainen ruokakulttuuri on hyvä esim. eri lihat ja leivät

Vastauksissa nostettiin esille myös joulu omana isona kokonaisuutenaan, ja mainitut ruoat kuvastivat sitä meidän hyvin perinteistä joulupöytää, jossa kinkun lisäksi on esillä laatikot, rosolli ja lohi.

Kiitos koulullemme ruoan ja ruokakulttuurin nostamisesta omaksi viikon kestäväksi oppimiskokonaisuudeksi! Oli kiva olla mukana toteuttamassa tätä teemaa edes pieneltä osin. Kellä on mahdollisuus käydä kouluilla puhumassa, tai muuten jalkautua lasten ja nuorten pariin, menkää ihmessä! Ruokakasvatus on meidän kaikkien vastuulla, ja aina oppii itsekin jotakin uutta. Itse opin sen, miten jotkut raaka-aineet ja ruoat ovat sukupolvesta toiseen oppilaiden listoilla. Karjalanpiirakan, ruisleivän ym. listaaminen ei ollut yllätys, mutta piapoon ja perunamakkaran esiin nosto niin oppilaiden vastauksissa kuin keskusteluissa vahvisti sen, että oma alueellinen ruokakulttuuri ja -perinne on vielä voimissaan!

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen

Paikallisruokaa tukkujen kautta

Hankkeessa tuotettiin mm. opas tilaaja-tuottaja -prosesseista

Lähiruoka kiinnostaa yhä enemmän niin kuluttajia kuin ammattikeittiöitäkin. Mutta mistä sitä lähiruokaa sitten saa? Ja miten yritys saa tuotteensa ammattilaisostajien tietoisuuteen ja sieltä eteenpäin ihan kuluttajien lautaselle saakka? Koska iso osa tavaravirroista kulkee nykyisin tukkujen kautta, pitää lähiruokayrittäjille olla ymmärrys siitä, miten nämä tukkuprosessit menevät, ja taas toisaalta tukuilla pitää olla tietoa siitä, mitä lähiruokavalikoimaa on tarjolla. Näihin kysymyksiin on pyritty löytämään vastauksia ja konkreettisia keinoja Turun yliopiston Brahea-keskuksen toteuttamassa Paikallisruoan arvoketjua kehittämässä -hankkeessa. Hankkeen lopussa järjestettiin mediatilaisuus, jossa oli eri toimijoiden puheenvuoroja ja näkemyksiä.


MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila toi omassa puheenvuorossaan esiin muuttuvan kuluttajakunnan merkityksen koko ruokaketjun perustana.

Ruoan alkuperällä on kuluttajille väliä, mutta vain, jos siinä on samalla sisältöä ja tarinaa, Marttila muistutti. Meidän tarinassa yhdistyy suomalainen tapa toimia, alueellisesti rikas ruokakulttuuri ja yrittäjäkohtaiset kokemukset. Tarinallisuus on myös osa markkinointiosaamista, jota pitää kehittää myös vientimarkkinoille. Marttila korosti kovaa kivijalkaa eli suomalaisia yhteiskunnan asettamia, muita maita tiukempia normeja, mutta myös ketjun omaa tapaa toimia (sopimukset, tuotantotapaoppaat jne.). Suomen vahvuus on muun muassa korkea eläinten hyvinvointi ja esimerkiksi Saksasta käydään meillä ihmettelemässä, miten sikataloudessa pystytään toimimaan niin, ettei sioilta katkaista saparoja.


Hankkeen ohjausryhmän jäsen Eero Raappana Meira Novasta kertoi Foodservice-tukkujen merkityksestä: niiden kautta kulkee tuotteita noin 20000 asiakkaalle, jotka vuosittain tarjoavat yli miljardi ateriaa.

Raappana avasi toimittajille ruoan toimitusketjujen logiikkaa

Tilastojen mukaan ravintoloissa ruoan myynti nousee, mutta alkoholin pl. viinit ja gin laskee. Meidän Foodservice-tukut ovat kokonaan suomalaisissa käsissä toisin kuin Fast Food-tukut, joissa ulkomainen omistus on noin kolmasosa. Foodservice-tukut siis tietävät suomalaisten asiakkaiden tarpeet, ja myös pystyvät palvelemaan heitä paremmin. Kaikki heidän asiakasryhmät myös haluavat suomalaisia tuotteita niiden laadun, vastuullisuuden, saatavuuden ja maun vuoksi, lisäksi yhteistyö tuottajien kanssa pääsääntöisesti toimii. Valtakunnallisesti saatavilla olevien tuotteiden lisäksi yhä enenevästi halutaan myös alueellisia ja paikallisia tuotteita. Raappana peräsi myös yhä tarkempia alkuperätietoja myös ammattikeittiöiden tarjontaan.

Hankkeessa yhtenä osiona on ollut tarjota työkaluja yritysten tuotteiden kaupankäyntiin. Tilaisuudessa olikin esillä GS1, joka toimii yli 120 maassa luoden standardeja ja välineitä kuten viivakoodit, QR-koodit jne kansainväliseen kauppaan.

GS1 Finlandin toimitusjohtaja Jukka Kehusmaa toi esiin, että paikallistuotteet ovat yhä kysytympiä, mutta myös muistutti, että kaupan järjestelmiin pääseminen edellyttää tuotteen toimittajalta solahtamista osaksi kaupan pitkälti automatisoitua tilaus-toimitusjärjestelmää. Hän toi myös esiin jatkuvasti muuttuvan ostokäyttäytymisen (verkkokauppa, omnichannel, fygitalisaatio), ja miten se vaikuttaa oikeiden tuotetietojen tarpeeseen=>avoimen datan vaade.

Markku Liias Jukolan juustosta kertoi tarinan siitä, miten keskisuomalaisesta maitotilasta on kolmessa vuodessa tullut Suomen suosituimman cheddarin valmistaja, ja joka myy myös vientiin.

Kaiken lähtökohtana on ollut aitous, ja hyvä ja tosi tarina juuston alkuperästä. Onnistuneesta lanseerauksesta kertoo mm. se, että heillä oli nelisensataa asiakasta jo ennen ensimmäisen juuston valmistumista. Nyt juustoja löytyy niin valtakunnallisesta päivittäistavarakaupasta kuin räätälöitynä suomalaisista huippuravintoloista.


Yrittäjä Sami Vilppula kertoi vadelman- ja mansikanviljelyyn keskittyneestä Vilppulan tilasta, joka tuottaa noin 100 000 kg vadelmaa ja 200 000 kg mansikkaa vuosittain työllistäen yhteensä 130. Näistä 30 on pitkäaikaisia tai kokoaikaisia työntekijöitä. 

Kaikille, kuten heidän yritykselleen, Foodservice-tukut eivät ole se ensisijainen vaihtoehto, vaan tukut palvelevat parhaiten silloin, kun tuotteille on paljon pienten erien tilaajia. Vilppulan tila pyrkii toiseen toimintatapaan: muutama iso asiakas, jolle sato on tietyllä tavalla myyty jo etukäteen.

Hankkeen päätyttyä siinä luodut toimintatavat ja työkalut jäävät toivottavasti elämään ja ruokaketjun toimijoiden aktiiviseen käyttöön. www.aitojamakuja.fi/foodservice -sivuilta löydät lähiruokayritysten ja tukkukaupan väliseen toimintaan kehitetyn tuotekortin, em. oppaan ja hyviä esimerkkejä onnistuneesta yhteistyöstä.

Projektipäällikkö Päivi Töyli esitteli hankkeen toimintaa ja siinä tuotettuja työkaluja.

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen

 

HungryForFinland -ruokamatkailukilpailulla buustia ruokamatkailuun

Ruokamatkailu on yksi matkailun kasvavimmista sektoreista. Suomi on yhtäkkiä noussut ruokamatkailumaailman kartalle ja olemme hetkessä saaneet hyvää ja kiinnostavaa julkisuutta alan tärkeimmissä kansainvälisissä medioissa. Esimerkiksi Lonely Planet nosti Suomen maailman 3. parhaaksi matkailumaaksi viime vuoden lopulla (kts. uutinen). Meillä on loistavia ruokamatkailun kärkituotteita ja pari vuotta sitten valmistunut ruokamatkailun strategia näyttää yhteiset tavoitteet ja kehittämisen suunnan kaikille alan toimijoille. Tarvitsemme kuitenkin lisää ruokamatkailutuotteita niin kotimaan matkailijoille kuin ulkomaalaisille turisteille.

Tammikuussa 2017 Matkamessujen yhteydessä avattiin pari kuukautta käynnissä ollut ruokamatkailukilpailu. Kilpailu on oiva keino nostaa hyviä kohteitamme esiin, mutta myös haastaa yrityksiä kehittämään tuotteistaan entistä parempia - tuotteita, joissa elämyksellisyys on hiottu matkailijan kaikkia aisteja palvelevaksi kokonaisuudeksi.

Kärkituotteiden etsimisen lisäksi kilpailulla haluttiin kerätä hyviä esimerkkejä, joita voi mallintaa laajemminkin ruokamatkailun hyväksi. Kilpailulla haluttiin kunnioittaa myös hyvää ja rikasta alueellista ruokakulttuuriamme, paikallisuuden hyödyntämistä sekä puhtauden ja turvallisuuden osalta maailman parhaimman ruokamaan raaka-aineita, jotka on osattu nivoa laadukkaaksi palvelutuotteeksi. Käsityöläisyys, perinteiden kunnioitus modernisoituna nykyhetkeen, historian hyödyntäminen, tarinallisuus ja asiakkaan oppiminen ovat myös ruokamatkailustrategian esiin nostamia hyvän ruokamatkailutuotteen elementtejä MAUN lisäksi. Näihin kiinnitettiin huomiota myös arviointivaiheessa.


Kilpailu huipentui 6.9.2017 Helsingin kaupungintalolla työ- ja elinkeinoministeriön järjestämässä matkailu-seminaarissa, jossa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ja elinkeinoministeri Mika Lintilä palkitsivat voittajat juhlavasti. Vuoden ruokamatkailupalkinnon voitti helsinkiläisen ravintola Olon Creative Kitchen / menu Matka.

Katja Henttunen, Jari Vesivalo ja Pekka Terävä / Olo vastaanottivat palkinnon. Kuva: Juha Rahkonen

Lisäksi palkittiin kolme ruokamatkailutekoa: Hotelli Punkaharjun sienet ja yrtit -viikonloppu, Fiskarsissa artesaanijuomia tuottavien Fiskarsin Panimon, Kuura Ciderin ja Ägräs Distilleryn opastettu kierros sekä Skördefesten, vuosittain syyskuussa Ahvenanmaalla järjestettävä sadonkorjuujuhla. Kunnianmaininnat saivat porvoolainen opastettu kävelykierros SMAKU ja kuusamolainen Studioravintola Tundra. Lisätietoa voittajista tästä.

Ruokamatkailukilpailun voittaja palkittiin 3 000 euron ruokamatkailutuotteen kehittämisrahalla. Ruokamatkailukilpailun voittajalle ja kolmelle merkittävälle ruokamatkailuteko -maininnan saaneelle tehtiin osana palkintoa videot. Lisäksi kilpailun voittaja ja finalistit saavat markkinoinnillista näkyvyyttä esimerkiksi VisitFinlandin markkinointikanavissa sekä mahdollisuuden osallistua yhteiseen sparrauspäivään Helsingissä.

Kuvassa kaikki palkitut ministeri Lepän (vasemmalla) ja Lintilän (oikealla) seurassa. Kuva: Kirsi Viljanen

Matka kilpailun avauksesta voittajan julkistamiseen oli pitkä ja antoisa. Kilpailuun tuli 73 toistaan parempia ehdotuksia, ja arviointiraadilla (jossa lisäkseni olivat kehityspäällikkö Terhi Hook/VisitFinland, olut- ja ruokatoimittaja Mariaana Nelimarkka, ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi/MTK ja ruokamatkailun projektipäällikkö, lehtori Kristiina Havas/Haaga-Helia) oli iso urakka ehdotusten läpikäynnissä. Kilpailussahan ei ollut varsinaisia sarjoja, vaan se oli avoin ruokamatkailuun kuuluville erilaisille tuotteille kuten ruokamatkailuun liittyvät retket, ohjelmallinen ruokailu, ruokanäytelmä ym., tapahtumat, käyntikohteet, joissa myös ruokailuun liittyvien tuotteiden valmistusta, ostamismahdollisuus, juustola, mylly jne., kahvila, ravintolat (pelkät menut ym.) tai innovatiivinen uusi ratkaisu, joka lisää ruokamatkailua. Näihin kaikkiin tulikin ehdotuksia.

Kilpailijoiden arvioinnissa kiinnitettiin huomiota asiakaslähtöisyyteen, paikallisuuteen ja tarinoihin, lähiruokaan, elämyksellisyyteen, yhteistyöhön, liiketoiminnallisuuteen, kannattavuuteen sekä monipuolisuuteen myynti- ja markkinointikanavien käytössä. Kutakin edellä mainituista kohdista tarkasteltiin vielä lukuisten alakysymysten kautta. Kilpailulomakkeilla kerrottujen tietojen lisäksi keräsimme ehdokkaista kaikki mahdolliset saatavilla olevat tiedot yritysten internet-sivuilta, menukorteista, omista ja verkostojemme kokemuksista jne. Kierros kierrokselta jouduimme karsimaan ehdotuksia, kunnes kesän alussa meillä oli finalistit selvillä, kts. tiedote. Osaan finalisteista teimme vielä tutustumis- ja arviointikäyntejä.


Mikä sitten erottaa kohteet toisistaan? Ruoan suhteen ensisija menee maulle, asiakaspalvelulle ja kokonaisvaltaiselle elämykselle. Tuotteessa pitää olla joku ratkaiseva elementti, mikä erottaa sen samantapaisesta toisesta tuotteesta. Tuo elementti voi olla raaka-aineiden käytössä, ohjelmallisuudessa, tarinoissa, aitoudessa, asiakkaan kohtaamassa palvelupolussa, kansainvälisestä markkinointiulottuvuudessa, yhteistyöverkostojen laajuudessa tms. Usein ratkaiseva seikka on hyvin pienipiirteinen, mihin verrattava tuote ei välttämättä ole osanut kiinnittää omassa tuotteessaan huomiota.


Lähes kaikki ehdokkaat olivat todella hyviä, ja meillä on potentiaalia loistavien uusien ruokamatkailun kärkituotteiden esiinnostoon. Sinänsä ruokamatkailun tasokkuus ei yllätä, sillä monella yrityksellä on takanaan vuosien ja vuosikymmenien pituista pitkäjänteistä kehitystyötä yhteistyössä eri tahojen kanssa. Ministeri Leppä kannusti yrityksiä seuraavin sanoin oman puheensa lopussa: Kaikki osallistujat ovat tietyllä tapaa jo voittaneet, sillä kilpailuihin osallistuminen on yritykselle ja toimijalle itselleenkin välillä iso kynnys. Haluan kiittää kaikkia kilpailuun ehdotuksensa lähettäneitä! Te, jotka tällä kertaa ette finaaliin asti yltäneet: kehittäkää tuotteitanne vielä himpun verran eteenpäin, ja osallistukaa myös seuraavalla kerralla! Nostetaan Suomi yhdessä ruokamatkailun kärkimaaksi maailmassa!

MMM:n tiedote ruokamatkailukilpailun voittajista.
TEM:n tiedote matkailuseminaarista.


Teksti: Kirsi Viljanen, arviointiraadin pj.

Voittajat kera ministereiden ja arviointiraadin. Kuva: Juha Rahkonen.

Kauhajoella ruokamessuillaan taas!

Kauhajoen Ruokamessut ovat jälleen käynnissä, nyt jo 27. kerran! Messujen avajaisia vietettiin  perjantaina, ja itselläni oli suuri kunnia avata messut. Oman avajaispuheeni löydät tästä.

Messujen alla torstaina järjestettiin Elintarviketeollisuuden laitevientiä Lakeudelta -seminaari, joka pidettiin kauhajokisen Forsfoodin tiloissa. Luken Csaba Jansik kertoi elintarvikeviennin lisäämisen edellytyksistä. Tuottavuus on kilpailukykyä, mutta se ei vielä riitä, vaan tarvitaan myös kasvua, mikä elintarvikealalla tarkoittaa kansainvälistymistä ja vientiä.Tarvitsemme vahvaa brändäystä, taitoa lisätä tuotteeseen arvoa ja jalostusastetta, verkostoitumista, yhteistyötä, volyymia, myynti- ja markkinointiosaamista, nuoria mukaan alalle, vientiperinteen luomista... Ja kohdemarkkinoiden vahvaa tuntemusta. Tutkimuksen mukaan Suomessa pätee kotimaisuus ja siihen liittyvät argumentit, mutta esimerkiksi Saksassa saksalaisuus ei pure, vaan sen sijaan lähiruoka ja oman osavaltion ruoat kiinnostavat. Vastuullisuus meillä tärkeä argumentti, mutta ei pure kv-markkinoilla, kun siellä vastuullisuuden odotetaan joka tapauksessa olevan kunnossa jne. Myös valtion tukea ml. valtiovallan ja suurlähetystöjen vahvempi mukana olo vientimatkoilla on tärkeää. Seppo Korpela (tj Lihajaloste Korpela) piti ongelmana, että olemme vieneet perinteisesti ylijäämää, ei jalostettuja tuotteita, lisäksi kohdemaan tuntemuksessa on puutteita. Pk-lihajalostajien suurin viennin este on kuitenkin raaka-aineen puute, kun isot lihamäärät ovat isojen teurastamojen takana. Vientiin tarvitaan myös tuotekehitystä: Suomessa suosittu tuote ei pure samana ulkomailla (esim. meillä niin alhainen lihajalosteiden suolapitoisuus, että ei mene vientimarkkinoilla kaupaksi).

 

Kari Valkosalo (tj. Honkajoki Oy) kertoi yrityksensä kiertotalousideasta ja verkostoitumisesta ja alueen agro-ekologiesta symbioosista: esim. yrityksen lauhdelämpö muunnetaan Kirkkokallion alueen kasvihuoneyrityksiä hyödyntäväksi kaukolämmöksi. Yrityksen ketjut saatu nyt suljettua myös lietteen ja orgaanisen jätteen osalta vahvan yritysyhteistyön kautta (toisen jäte on toisen raaka-aine).

 
Daniela Copaci (kansainvälinen NICHE-hanke) kertoi hankkeesta ja siinä jo tehdyistä makro- ja mikrotason analyyseistä. Mm. Suomen vahvuuksia ovat vahva innovaatiopotentiaali ja PK-yritysten yhteistyöverkostot, mutta heikkouksina yritysten markkinointiosaamisen puute, innovaatioiden myynnin vähäisyys ja alhainen julkisen t&k-rahan määrä. Pirjo Hakanpää (TEKES), Olli Huhtamäki (Finnfund) ja Otto Lindstedt (Finnvera) kertoivat yritysten kansainvälistymispalveluista ja tukimuodoista. Kiteytetysti: yrityksille on paljon tarjolla niin asiantuntijapalveluita kuin rahallista apua, mutta tärkeintä on yritysten aito kasvuhalukkuus ja riskinottokyky. Raimo Niemi (tj. Kometos) kertoi kokemuksiaan laiteviennistä ja ihmetteli, miksi Suomi ei ole hyödyntänyt Venäjän ja Valko-Venäjän kauppaliittoa, jonka kautta monet maat myyvät tuotteitaan Venäjälle. Hän myös kaipasi hyvin toiminutta vientirengas -konseptia takaisin.

Seminaarissa oli myös maistiaisia alueen gluteenittomista uutuustuotteista.

Kukkasmäen marjatilan mansikkajuoma

Pirjon Pakarin herkkunappeja

Korpelan lihan lihapyörykkä-uutuus

Kauhajoen Ruokamessut avautuivat harmaassa sadesäässä, mutta tunnelma oli sitäkin lämpimämpi. Messuilla on tänäkin vuonna tosi laaja kattaus lähiruokaa niin mukaan ostettavaksi kuin paikan päällä herkuteltavaksi. Samoin messut ovat keränneet paljon myös käsityöyrittäjiä. Messuilla on esillä ja myynnissä myös alan kirjallisuutta ja muuta tietoutta.

 

 

 

 

Avajaispuhetta pitämässä. Kuva: Raymond Wesander

Messutunnelmiin pääset esimerkiksi messujen Facebook-sivun kautta, jossa on livestriimauksia päälavan haastatteluista ja grillausnäytöksistä. Myös avajaisten videot ovat sieltä katsottavissa.

Messujen kokkaus- ja grillausnäytöksistä vastaavat tänä vuonna Sami Tallberg, Maija Silvennoinen ja Raymond Wesander. Kalastaja Tom Blom vastaa kalankäsittelynäytöksistä. Mia Halonen toimii messujen juontajana.

Kauhajoen kaupunginvaltuuston pj. kansanedustaja Lasse Hautala ja kaupunginhallituksen varapj. Tarja Tapanainen luovuttivat kaupungin huomionosoituksen Suomen Keittiömestarit ry:n puheenjohtaja Ulla Liukkoselle, joka on pitkään ollut mukana messujen grillausnäytöksissä.

Avajaispäivänä päälavalla keskusteltiin mm luomulainsäädännöstä. Halosen haastateltavina Pauli Talvitie ja projektitutkija Minna Impola

Kävimme hyviä lähiruokakeskusteluja myös Kauhajoen kaupungin edustajien kanssa. Kuvassa Ulla Liukkosen ja minun lisäkseni vasemmalla hallintojohtaja Markku Vanhanen, kaupunginjohtaja Keijo Kuja-Lipasti ja kaupunginvaltuuston pj. kansanedustaja Lasse Hautala. Takanani on Mauno Lehtinen, joka vaimonsa kanssa oli mukana järjestämässä jo ensimmäisiä messuja 27 vuotta sitten. Kuva: Mia Halonen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kauhajoen ruokamessujen vastuutahot valtavan talkootyömäärän kera ovat jälleen kerran saaneet aikaan hienot ruokamessut, jotka tuovat upealla tavalla lähiruokaa esiin. Lämmin kiitos!

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen (ellei toisin mainita)