 |
| Kuva: Pia-Maria Niskala |
Seminaarin avasi Skypen kautta tilaisuuteen osallistunut MEP Sirpa Pietikäinen, jonka aihe keskittyi kestävään ruokapolitiikkaan. Pietikäinen muistutti, että ruoka pelaa isoa roolia monessa suhteessa: ruoka ravintona, ruoan ympäristölliset ja taloudelliset vaikutukset, ruokaturvallisuus jne. Pietikäinen muistutti, että ruokaa on voitava katsoa silmiin. Kestävän ruoan hän määritteli niin, että sen on oltava turvallista, hyvää ravitsemuksellisesti, eettistä, reilua, herkullista, ympäristöystävällistä ja kohtuuhintaista siten, että ruoka pitää olla kaikkien saatavilla. Kestävä ruoka tarvitsee kunnon indikaattoreita, Pietikäinen muistutti. -Ei riitä että vain sanotaan jonkun ruoan olevan toista parempaa.
Pietikäinen toi esiin, että nykyistä ruokapolitiikkaa edustavat ja sen kehittymistä estävät siiloutuneet politiikat: maatalouspolitiikka (tuotanto ja tulotaso), ruokaturvallisuus, eläinten hyvinvointi, ympäristö ovat erillisiä politiikkoja ja ovat eri pääosastoissa myös EU-tasolla. Rakenteiden muuttaminen on edellytys kestävän ruokapolitiikan syntyyn, Pietikäinen korosti. Hän pohti myös sitä, millä päästään irti tukemasta sitä, mitä on totuttu perinteisesti tukemaan? Pietikäinen korosti myös kestäviä julkisia elintarvikehankintoja: jos saadaan niihin mukaan lisää luomua, lähiruokaa, kasviksia ja kalaa, autetaan samalla paikallistalouksia ravitsemuksellisten ja ympäristönäkökohtien lisäksi. Kuluttajien pitäisi osata tehdä kestäviä valintoja, tässä esimerkiksi median ja valmiiden kokkien laatien reseptien merkitys on tärkeä, hän muistutti. Pietikäinen kantoi huolta myös maailman eriarvoistumisesta: ne, ketkä kaikkein köyhimpiä, joutuvat eniten maksamaan ravitsemuksestaan.
Chantal Bruetschy (yksikön päällikkö, Euroopan komissio, DG SANTE, innovaatiot ja kestävyys -yksikkö) muistutti, että EU on maailman johtava alue ruokaturvallisuudessa. Se on etu, jota pitää käyttää hyödyksi myös maailmanmarkkinoilla. Bruetschy kertoi komission antavan ns. kiertotalouspaketin ml. jätelainsäädännön direktiivi. Hän korosti ruokahävikkiä ehkäisevien toimien merkitystä. Ruokahävikki saa yhä enemmän julkisuutta, mikä havahduttaa myös toimijoita. Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun joka kohdassa=>ruokaketjun toimijoiden yhteistyö tärkeää myös ruokahävikin suhteen.
Ruoka pitää ensisijaisesti tehdä ihmisille, muistutti Bruetschy, ja käyttää se elintarvikkeena. Yksi hävikin pienentämiskeino on ruokalahjoitukset. Ne eivät kuitenkaan ole helppo asia, sillä jäsenmailla on asiaan liittyen erilaisia lainsäädäntöjä. EU-ohje ruokalahjoituksista tullaan antamaan vuonna 2016. Eri mailla on myös erilaisia käytäntöjä ruokajätteen hyödyntämisessä: kasvisperäinen ruokajäte, joka turvallista, voidaan jossain maissa myydä rehuksi, joissain se taas on kielletty, Bruetschy toi esiin.
Syyskuussa julkaistiin Eurobarometri, jossa selvitettiin ihmisten käsityksiä pakkausmerkinnöistä. Yli puolet pakkausmerkintöjä huomioivista eivät niitä ymmärrä. Jäsenmaiden pitäisi käynnistää pakkausmerkintöjen koulutuksia, kehotti Bruetschy. Ruokahävikki-käsite pitäisi myös määritellä samalla tavalla, sillä jäsenmailla eri määritelmiä ruokahävikille. Täten sen mittaaminenkin yhteismitallisesti ja yksiselitteisesti on mahdotonta. Uusia tekniikoita pitäisi osata hyödyntää esimerkiksi henkilökohtaisen oikean ravitsemuksen löytämisessä.
Keskusteluosuudessa Bruetschy kertoi lyhyesti komission ns. kiertotalouspaketista. Pitkäaikainen sitoutuminen ruokajätteen vähentämiseen tulee olemaan mukana komission esityksessä, mutta tarkka muoto on vielä auki. Samoin se, tuleeko siihen prosenttitavoitteita, joita oli mukana poisvedetyssä ykkösversiossa. Kysymykseen, tuleeko tiedonantoa kestävästä ruoasta, hän ei selkeästi vastannut. Sen sijaan kysymykseen ja toiveisiin siitä, että komissio antaisi kestävästä, terveellisestä ruoasta ravitsemussuositukset, hän vastasi yksiselitteisesti, että komissio ei voi tulla sanomaan, mitä ihmisten pitäisi syödä, sillä se on myös ruokakulttuurisidonnainen asia. Ohjeistus oikeanlaiseen syömiseen on myös ruokakasvatuksen asia. Toisaalta kuluttajien voimaannuttaminen on tärkeää ts. tulevaisuudessa pitää kuluttajille olla enemmän valtaa ja vastuuta ruokavalinnoissaan. Tämä vaatii taakseen tietoa.
Stephen Meredith (policy coordinator, IFOAM) antoi ajankohtaiskatsauksen EU:n luomumaatalouden tilanteeseen ja käynnissä olevaan EU:n luomulainsäädännön uudistukseen. IFOAM on eurooppalaisten luomutoimijoiden kattojärjestö ja sen tehtävänä on toimia edunvalvojana alan toimijoille, kehittää luomusektoria sekä toimia keskustelualustana. IFOAM vastustaa alkuperäistä komission esitystä, ja korostaa mahdollisuutta jatkossakin tietyin edellytyksin jatkaa ei-luomusiemenen käyttöä, maatiloille sekä luomun että tavanomaisen viljelyn mahdollistamista ja ei-luomuproteiinirehun käytön sallimista.
Meredith kertoi IFOAMin tavoitteena olevan, että puolet EU:n maatalousmaasta olisi luomussa vuonna 2030. Luomu voisi toimia myös kestävän ruoan mallina. Meredith pohti luomun ja agroekologian suhdetta. Hän myös peräsi, että kuinka tiukkojen sääntöjen taakse mennään, vai voisiko itse luotua luomun tiukkaa valvontasysteemia löysätä? Onko sertifiointi tulevaisuudessakin pakollista, hän kysyi ja toivoi vapaaehtoisempaa, alan itsensä valvomaa järjestelmää. Meredith pohti myös, millä yhdistää life-style ja mitä syödään kysymykseen, miten ruokaa tuotetaan? Miten myös otetaan haltuun uudet teknologiat? Lopuksi Meredith esitteli vision ”luomu 3.0” ja siihen relevantteja näkökulmia: Tuottajat: uudet liiketoimintamallit; kuluttajat: läpinäkyvyys; ympäristö- ja sosiaaliset liikkeet: hyvät käytännöt, reiluus vs. kaupallinen luomu ja viranomaiset: avainkeskusteluja: agroekologia vs. ilmastoviisas maatalous ja kestävä tehostaminen.
Lisette van Vliet (Senior Policy Adviser, the Health and Environment Alliance HEAL) kertoi aluksi organisaatiostaan. HEAL on itsenäinen, voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tehtävänä on kerätä tietoa ihmisen terveyteen vaikuttavista seikoista ja pyrkiä vaikuttamaan politiikantekoon. van Vliet kantoi erityistä huolta ihmisen elimistöön niin elintarvikkeista kuin niiden pakkausmateriaaleista ja ruokailuvälineistä tulevista haitallisista aineista, joiden yhteisvaikutuksia ei ole kunnolla tutkittu. Erityisesti ns. hormonihäiriköt lisääntyvät koko ajan. Hormonihäiriköt ovat kemikaaleja, jotka käyttäytyvät kuten hormonit, ja saattavat siten hämätä elimistön toimintaa aiheuttaen mahdollisesti allergioita, hormoniperäisiä syöpiä, lapsettomuutta ja sikiölle kasvuhäiriöitä. Kemikaalien vaikutuksia yli sukupolvien ei myöskään ole kunnolla tutkittu, van Vliet kantoi huolta. Toisaalta toimenpiteisiin on jo ryhdytty ja esimerkiksi Tanskassa on kielletty ja markkinoilta poisvedetty mikropopcorneja ja pizzalaatikoita. Keskustelussa nousi esiin, että suomalaisilla miehillä Euroopan puhtain sperma, joten meillä kemikaalien saantikin lienee alhaisempaa kuin muualla?
Seminaarin lopuksi Kirsi Heinonen Suomen pysyvästä EU-edustustosta kertoi Suomen näkökulmia ruokapolitiikkakeskusteluun. Myös hän kritisoi eri politiikkojen ja EU-tasolla pääosastojen siiloutumista, mikä on johtanut runsaaseen byrokratiaan ja siihen, että ruokaan liittyviä lakeja meillä on jo liikaa. Byrokratiaa on lisännyt myös ruokakriisit. Hän toi esiin myös käynnissä olevia keskusteluja. Meillä on hyvä elintarvikkeiden merkintäjärjestelmä, kuluttajien pitäisi osata merkintöjä myös lukea. Erilaisia alan omia merkintäjärjestelmiä pitäisi hyödyntää enemmän. Myös EU-tasolla keskustellaan paljon uuselintarvikkeista ja siihen liittyvästä uudistuksesta, erityisesti keskustellaan hyönteisistä elintarvikkeina, mutta kysymys on edelleen auki. Tällä hetkellä keskustellaan paljon myös luomuasetuksesta, metsäpolitiikan uudistuksesta, kloonauksesta, miten GMO-tuotteita merkitään, eläinten hyvinvoinnista ja kasvien lääketieteellisestä hyödyntämisestä. Suomelle erityisen tärkeää säilyttää maamme elintarvikkeiden puhtaus ml. salmonellavapaus.
Seminaarin loppupuheenvuorossa MEP Sirpa Pietikäinen esitti toiveen epävirallisen ruokaverkoston perustamisesta. Kommenteissa tuotiin esiin, että Suomessa on jo erityyppisiä verkostoja, mutta meiltä puuttuu statukseltaan korkea-arvoisampi ja näyttävämpi verkosto, ja tällaisen perustamisen kautta kestävälle ruoan tuotannolle ja kulutukselle voitaisiin samalla saavuttaa kansallista merkittävyyttä ja näkyvyyttä. Mikäli verkosto perustetaan, esittivät läsnäolijat halukkuutensa olla olla mukana.
Brysselissä vapaa-ajalla tutustuimme tietenkin myös maan ruokakulttuuriin ja makuihin.
Luomuravintola Soulin antimia.
Legendaarisen Chez Leon -ravintolan simpukkakeittoa ja simpukka-annos.
Ja pitihän sitä tietenkin maistaa myös perinteistä Carbonnades á la flamandea eli oluessa pitkään haudutettua lihapataa sekä belgialaisia vohveleita.
Kiitos matkan järjestäjille ja matkaseuralaisille! Tuttua asiaa, mutta myös paljon uutta, erilaisia näkökulmia ja uusia kumppanuuksia!
Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen
