Luonnontuotealan toimijat kokoontuivat Kuusamossa

Valtakunnalliset luonnontuotepäivät pidettiin tänä vuonna lumisissa maisemissa Kuusamossa Rukalla. Paikalle oli saapunut satakunta luonnontuotealan ammattilaista eri puolilta Suomea. 

Jari Hentilä Naturpolis Oy:stä toivotti osallistujat tervetulleeksi kertomalla Kuusamon kuulumisia. Kuusamon matkailu on hyvin voimakkaasti luontoon nojautuva: talvella Rukan seutu, kesällä koko Kuusamon alue vetovoimaiset. Vuodenpaikkoja on yli 40 000 ja kesäasuntoja noin 7 000. Alkutuotanto on Kuusamon alueella edelleen voimissaan: 200 tilaa, 10000 poroa, metsäpuolella 700 työpaikkaa. Luonto on keskeisin vetovoimatekijä Kuusamossa asumiseen ja sinne muuttoon ja villiruokaan on hyvä pohjata brändin luomista. Kuusamo palkittiinkin lokakuun lopulla ELO-säätiön ruokakulttuuripalkinnolla villiruoan eteen tehdystä työstä.

Luonnontuotealan toimialapäällikkö Anne Ristioja esitteli luonnontuotealan yritysnäkymiä. Luonnontuotealalla voimakkaasti kasvuhakuisten yritysten määrä on isompi kuin muilla toimialoilla. Luonnontuoteala on myös hyvin kansainvälistynyttä. Lähialueet vetävät, mutta luonnontuotealan pitäisi löytää uusia kohdemaita. Ja nimenomaan sellaisia, joilla ei jo ole kaikki muutkin. Kehittämisessä merkittävimmäksi esteeksi koetaan byrokratia, luonnontuotealalla näin koetaan muita aloja enemmän.

Ristioja korosti digitalisaation merkitystä ja mahdollisuuksia nyt ja erityisesti tulevaisuudessa. -Jos tämä homma osataan tehdä fiksusti niin vain taivas on rajana, muistutti Ristioja. Digitalisaatio minimissään on sitä, että internetsivut on oltava kunnossa ja some-kanavia pitää hyödyntää. Taitavimmat käyttävät myös metatietoja.

Juha Rutanen esitteli valtakunnallista luonnontuotealan koordinaatiohanketta, jolla neljä tehtäväkokonaisuutta: 1) kehittämistyön aktivointi, koordinointi, 2) viestintä, 3) toimialojen rajapinnat ja uudet yhteistyöverkostot ja 4) ajankohtaisten kehittämiskysymysten ratkaiseminen. Ala tarvitsee yhteistyötä ja uudenlaisia kumppanuuksia ja siihen myös koordinaatiossa satsataan.

Jarmo Hörkkö (konsultti) esitteli Pakuso Oy:ä, jonka toimintaideana on kaupallistaa Napapiirin pohjoispuolelta saatavat luonnonantimet täysin valmiiksi tuotteiksi. Yrityksen liiketoiminta perustuu lähinnä pakurikääpään, mutta se hyödyntää myös muun muassa mustikkaa ja pihkaa. Pakurilla on pitkä käyttöhistoria erityisesti itäisemmällä pallonpuoliskolla. Nyt siitä on tullut tietynlainen hittituote. Pakuri sisältää mm beetaglukaania (käynnistää elimistössä immuunipuolustuksen), betuliinia (estää mikrobien, virusten ja bakteerien kasvua, estää syöpäkasvaimien kasvua, laskee kolesterolia) ja melaniinia (tumma väriaine, pigmenttivaurioiden korjaaminen). Veikko Karvinen (tj) kertoi, että toimintaa ollaan nyt käynnistämässä Sodankylään yhteistyössä piensijoittajan ja Sodankylän kaupungin kanssa. Sodankylään on tulossa yrttien vastaanotto, kuumavalssauslinja ym. Yrityksen tavoitteena on neljä valmistuslinjaa. Ensimmäinen tuote pakurikapseli tulossa kohta markkinoille patenttihakemuksen hyväksynnän jälkeen. Pakuso -tavaramerkki on rekisteröity EU:ssa kolmessa tuoteluokassa. 

Yritystoiminnan esteiksi Hörkkö ja Karvinen mainitsivat  erityisesti rahoituksen saannin ongelmat (oman kassavirran vaatimukset, käyttöpääomaa oltava), valmiin tutkimustiedon saannin, analyysimenetelmät (vakioinnin ongelmat; esim beetaglutaanin pitoisuuden määrittelyt) ja viranomaismääräykset. Pakusolla on laajaa yhteistyötä eri tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa. Nyt erityiskiinnostus pakurin vaikutuksista eri viruksiin. Pakuria voidaan myydä nyt vain jauheena, rouheena ja teenä. Muuten tehdään ravintolisinä (ei tehdä leipää vaan ravintolisänaksuja), ja pitkän Evira-väännön jälkeen markkinoille ravintolisästatuksella myös pakurijuomaa.

Rita Nordin Supermood Oy:stä kertoi uudesta kovan kasvun tiellä olevasta kosmetiikka-alan yrityksestä, joka hyödyntää luonnontuotteita ml. pakuria. Markkinoinnissa ei nosteta niinkään esiin raaka-aineita vaan lopputulosta: liftausta, heleyttä, rentoutumista. Nordin muistutti, mitä työkaluja yritykset tarvitsevat, jotta ne pääsevät markkinoille: kunnon työtiimin kokoaminen, hahmota kilpailukenttä ja löydä oma mielikuvallinen markkinapaikka, käy läpi brändistrategian 7 kysymystä ja rakenna oma identiteetti, aineettoman arvon luominen - tunteiden hyödyntäminen markkinoinnissa, business model canvas-liiketoimintasuunnitelma, brändin toimintasuunnitelma, käytännönläheinen markkinointisuunnitelma.

Suomi on nyt erittäin in, samoin hyvinvoinnin ylläpitäminen trendikästä, kertoi Nordin. Hänen mukaansa Suomi-mielikuva on hiljainen, hyvinvoiva kaunis maa. Toisaalta nykypäivän tuotteiden pitää näyttää hyviltä ja asiakkaiden arvojen mukaisilta, tätä konseptointia suomalaiset yritykset eivät osaa riittävästi. 

Maailmalla paljon erilaisia sertifikaatteja, muistutti Nordin. Jokaisella markkinalla on eri tarpeet: esimerkiksi USA:ssa halutaan ”Cruelty Free” -sertifikaattia. Nordin vinkkasi, että sivustot coolhunting.com, thedieline.com, lsnglobal.com ovat sellaisia, joita trendejä seuraavan yrityksen tulisi käyttää hyväkseen.

Elisa Kangasaho Naturpolis Oy:stä kertoi Kuusamon villiruokakonseptista, joka palkittiin juuri ELO-Säätiön ruokakulttuuripalkinnolla. Konseptia kehitettäessä luomu ja lähiruoka koettiin rajoittaviksi (esim. riista ei luomua, perunoita ei saada tarpeeksi Kuusamon alueelta), ja tätä kautta villiruoka koettiin helpommaksi lähestymistavaksi. Wild food Kuusamo Lapland -tavaramerkki on nyt rekisteröinnissä kuudessa eri tuoteryhmässä. Villiruoka -konseptia tuodaan tutuksi ja viedään eteenpäin erilaisin keinoin: messuja, markkinoita, seminaareja, tutustumismatkoja, osallistuttu tuotteiden kera Cannesin elokuvajuhlille, kestitty italialaisia kulttuurivieraita ja opastettu ranskalaisia MOF’ja ja Michelin-keittiömestareita pohjoisten raaka-aineiden käyttöön. Myös Kuusamon kaupunki ottanut villiruoan ja lähiruoan edistämisen omakseen. Kuusamon kaupungin toimintasuunnitelmassa on tavoitteeksi kirjattu, että lähiruoan osuus kunnan elintarvikehankinnoissa on 60% vuonna 2021. Brändityön tavoitteena on, että Kuusamo Wild Food ja Taivalkoski Wild Food on Suomen johtava ruokamatkailukärki vuonna 2020.

Päivi Koivisto Kainuun ammattiopistolta kertoi luonnonvaratuottajan koulutuksesta, joka alkoi Kuusamossa vuoden 2014 alussa. Tarve koulutukselle tuli alueen yrityksen yrityksiltä, jotka kokivat, että he eivät saa riittävästi koulutettua, aluetta tuntevaa työvoimaa yrityksiinsä. Pohjoisessa viljelyssä on mahdollisuuksia kunhan löydetään oikeat lajikkeet ja viljelymenetelmät, hän muistutti. Opetuksessa luonto ja siitä eri keinoin saatava hyvinvointi ovat keskiössä. Myös esimerkiksi Savossa ja Pohjois-Karjalassa on nyt käynnistymässä luonnontuotealan ammattitutkinto.

Mari Lukkariniemi Elintarviketeollisuusliitosta korosti, että luonnontuotteiden hyödyntäminen pitää olla eettisesti ja taloudellisesti kestävää. Ulkomaisille marjanpoimijoille pitää kertoa etukäteen realistisesti Suomen olosuhteista ja poiminnan haastavuudesta, marjanpoiminnan tavoista, suomalaisista yleisistä toimintatavoista, liikennesäännöistä ym. Keruuta pitäisi saada tehostettua riittävän raaka-aineiden saannin turvaamiseksi, myös puhdistus-, pakastus- ja varastointikapasiteettia tulisi saada lisää. Lukkariniemi peräsi myös jalostusasteen nostoa kotimaassa raaka-aineviennin sijaan.

Marika Laurila Lukesta kertoi sienten viljelystä agrometsätalouden toimenpiteenä. Potentiaalia sienten ekstensiiviseen tuotantoon on valtavasti, tutkimustietoa ja käytäntöä ei kuitenkaan ole paljoakaan, sillä tutkimus- ja kehittämistyö on keskittynyt lähinnä suurimittakaavaiseen tuotantoon. Luke on ollut mukana kehittämässä sienten kasvatukseen ns. matalaa teknologiaa, jota voi kytkeä muun muassa metsänhoidon nykykäytäntöihin. Ruokasienten ja ns. erikoissienten valtava markkinointipotentiaali maailmalla kannattaa käyttää hyödyksi. Taloudellisen hyödyn lisäksi on muistettava sienten terveysvaikutukset: ne ovat hyvä proteiinilähde, niillä on hyvä aminohappokoostumus ja alhainen kokonaisrasvapitoisuus, ne sisältävät merkittäviä määriä vitamiineja (B, C, E, D) ja niillä on alhainen glykeeminen indeksi, jonka vuoksi ne sopivat erityisesti myös diabeetikoille.

Kaisa Tolonen kertoi maa- ja metsätalousministeriön tilaamasta Etelä-Suomen keruutuotesektoria koskevasta selvityksestä. Keruu- ja osto-organisaatiot ovat heikkoja ja nyt aloitetaankin keruutuoteverkoston rakentamista; tällä hetkellä Etelä-Suomen toimijat ostavat raaka-aineet pohjoisen tai idän toimijoilta.

Jarna Coadic / Action Finland (tj) ja Tuula Repo / Pro Agria Etelä-Suomi kertoivat mahdollisuudesta löytää ja viedä suomalaisia luksus- ja huippuelintarvikkeita Ranskaan. Repo korosti, että kaupalliset toimijat, hyvät kumppanit, eurot ja nopeus ovat ainoat tärkeät asiat, jotka merkitsevät viennissä. Coadic toi esiin Ranskan markkinoiden haasteellisuutta: siellä ei riitä pelkkä tuote, kaiken muunkin on oltava kunnossa. Kuka sen on tuottanut, myynyt, mikä on tarina tuotteen takana - nämä asiat halutaan tietää lisäksi kasvokkain. Ranskalaiset keittiömestarit eivät ole tottuneet käyttämään pakasteita vaan tuoretuotteita. Maku, laatu ja tuotteen erikoisuus ovat ydinasioita. Asioista pitää pystyä kertomaan ranskaksi ja ranskalaisittain (esimerkiksi ei riitä, että kerrotaan mustikasta, sillä ovat tottuneet käyttämään vain pensasmustikkaa => pitää selittää suomalaisen metsämustikan ominaisuuksista). Viennissä on aina huomioitava kohdemaan tarpeet ja kulttuuri.

Jarmo Pitkänen Studioravintola Tundrasta kertoi villiruoasta ja miten vähäarvoisista raaka-aineista saadaan jalostuksella ja twistillä gourmeeta. Kaikki mitä tehdään ja tarjotaan pitää olla parasta laatua, hän toi esiin yrityksensä arvoja. Hän sanoi kunnioittavansa vanhaa samalla kun innovoi niistä uutta. Emme saa kulkea onnemme ohi ts. luonnonantimet ja villiruoka käyttöön, hän muistutti. Pitkänen pohti myös sitä, onko villiruoka vain trendi vai jääkö se pysyväksi ilmiöksi.

Ruka-Kuusamon matkailuyhdistyksen toimitusjohtaja Mats Lindfors kertoi yhdistyksen olevan 140 yrityksen yhteinen organisaatio, joka hoitaa alueen yhteismarkkinointia. Rukan aluetta on kehitetty kestävän matkailun näkökulmasta, kaikki on kävelymatkan ulottuvilla vähentäen autoilua. Alueen matkailijoista 75% tulee kotimaasta, puolet asiakkaista lapsiperheitä. Ulkomaisissa matkailijoissa iso mahdollisuus, hän korosti. Markkinat pirstaloituvat, omat kohderyhmät on löydettävä. Hän pyysi kaikkia pohtimaan haluammeko asiakkaita tuotteillemme vai tuotteita asiakkaillemme? Hän myös muistutti, että kun tehdään tuotekehitystä niin tärkeä pointti on se, että uuden asiakkaan hankinta on nykyasiakkaan pitämistä paljon kalliimpaa. ts. nykyasiakasta ei ole vara menettää. Samalla on pohdittava mitä uudelle asiakkaalle on mahdollista tarjota? Hän myös pyysi pohtimaan ovatko luonnontuotteet vahva vetovoima vai osa lomasisältöä?

Omassa puheenvuorossani toin esiin, miten luonnontuotteet näyttäytyvät erilaisissa hallinnon virallisissa dokumenteissa ja korostin luonnontuotteiden merkitystä niin lähiruokana kuin vientituotteena. Pääpaino esityksessäni oli kuitenkin Suomen ruokamatkailustrategian esittely ja luonnontuotteiden ja luonnon vahvuudet ruokamatkailutuotteen rakentamisessa.

Seminaarin keskusteluissa nousi esiin seuraavia seikkoja:

• Suomi on maailman paras luonnollisen hyvinvoinnin lähde (Finrelax).
• Mavin Hyrrä-ongelmat - tilanne alkaa olla sietämätön hanke- ja yritystukien hakijoiden keskuudessa.
• Vapaakauppaneuvottelut, muuttuvatko väittämämenettelyt (terveys- ym.) löysemmäksi sopimusten myötä? Alan toimijat ennemmin pelkäävät, jos USA:ssa käytössä olleet löysemmät väitteet sallitaan.
• EU-maissa ja Kiinassa paljon löysempiä lakeja ja tulkintoja kuin Suomessa, jossa myös monia muita yrittäjyyden esteitä kuten verotus, työllistämisen kalleus ym.
• Tutkimukselta toivottiin open access -julkaisuja, yrityksillä ei varaa maksaa tutkimustuloksista.
• Viranomaiset eivät pyri onnistumisen maksimointiin vaan epäonnistumisen riskin minimointiin..
• Luonnontuotteiden ja villiyrttien kytkeminen myös perusopetukseen.
• Ammattioppilaitoksia kannattaa hyödyntää myös yritystoiminnassa esimerkiksi tarjoamalla harjoituspaikkoja tai opinnäytetyön aiheita.
• Pohjoisempana ei ole tutkittu tryffelin viljelymahdollisuuksia, vaikka joitain tryffeleitä Lapissa kasvaakin. 

Seminaaritiloihin oli koottu luonnontuotenäyttely, jossa oli esillä ja myynnissä erilaisia, upeita luonnontuotteista tehtyjä jalosteita.

Arctic Warriors -tuotteet saivat marraskuun alussa Inno-Elma -palkinnon

 

Seminaarin ensimmäinen päivä huipentui Rukan ruokatarjontaa kesällä laajentaneessa ravintola Kuksassa pidettyyn yhteisillalliseen. Tarjolla oli hienoja makuja ja villiruokaa suoraan Kuusamon luonnosta ja yrityksiltä.

 

Seminaarin toinen päivä koostui yritysvierailuista. Aamun aluksi tutustuimme verkostomaiseen SaunaTour -palvelutuotteeseen, jossa asiakas saunoo päivän aikana useissa kuusamolaisissa saunoissa Tourin kestäessä jopa 12-14 tuntia. SaunaTourille on laadittu oma laatukäsikirja, jota kunkin saunayrittäjän on tiukasti noudatettava. SaunaTour-tuotteissa ovat luonnontuotteet vahvasti esillä (yrttikylvyt, hoitotuotteet, mehut, ruoka ym.).

SaunaTouria esitteli Ruka Salongin omistaja ja myyntijohtaja Marjo Määttä (keskellä) vierellään Luonnontuotepäivien järjestäjiä: Anne Ristioja (vas.) ja Juha Rutanen (oik.)

 

Rukan Salongissa saimme SaunaTouriin kuuluvan saunan esittelyn lisäksi kuulla Kuusamon ruokapiiritoiminnasta Teemu Syrjälän kertomana. Ruokapiiri lähti käyntiin hänen intohimoisesta suhtautumisestaan ruokaan ja halusta saada hyviä raaka-aineita suoraan tuottajilta ja poimijoilta. Ruokapiiri toimii Facebookissa, mutta ei varsinaisesti ole REKO, vaan siellä kukin myyjä saa ilmoittaa myyntiin tulevista tuotteista oman tarpeensa mukaan. Mitään varsinaisia jakopaikkoja ei siis ole, vaan tilaukset toimitetaan suoraan tilaajalle.

 

Riipisen Riistaherkuissa kuulimme yritysten toiminnasta, raaka-aineen hankintakanavista ja jalostustoiminnasta. Paikalliset luonnontuotteiden kerääjät, metsästäjät ja kalastajat ovat tärkeä raaka-aineiden hankintakanava ja yritykselle tiedetään tarjota tuotteita, raaka-aineet eivät siis ole ongelma. Uusia raaka-aineita testataan ja tuotekehitetään mielellään.

Luonnontuotepäivien seminaariaineisto tullaan julkaisemaan myöhemmin Suomen luontoyrittäjyysverkoston sivuilla.

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen

EU:lle halutaan kestävää ruokapolitiikkaa

 

Viime viikolla sain kunnian olla mukana 17-jäsenisessä suomalaisseurueessa, joka kutsuttuna tutustui Brysselissä EU:n ruokapolitiikkaan ja -organisaatioihin. Matkan keskeisin tilaisuus oli Euroopan Parlamentissa järjestetty asiantuntijaseminaari EU:n ruokapolitiikasta.

Kuva: Pia-Maria Niskala

 

Seminaarin avasi Skypen kautta tilaisuuteen osallistunut MEP Sirpa Pietikäinen, jonka aihe keskittyi kestävään ruokapolitiikkaan. Pietikäinen muistutti, että ruoka pelaa isoa roolia monessa suhteessa: ruoka ravintona, ruoan ympäristölliset ja taloudelliset vaikutukset, ruokaturvallisuus jne. Pietikäinen muistutti, että ruokaa on voitava katsoa silmiin. Kestävän ruoan hän määritteli niin, että sen on oltava turvallista, hyvää ravitsemuksellisesti, eettistä, reilua, herkullista, ympäristöystävällistä ja kohtuuhintaista siten, että ruoka pitää olla kaikkien saatavilla. Kestävä ruoka tarvitsee kunnon indikaattoreita, Pietikäinen muistutti. -Ei riitä että vain sanotaan jonkun ruoan olevan toista parempaa.

Pietikäinen toi esiin, että nykyistä ruokapolitiikkaa edustavat ja sen kehittymistä estävät siiloutuneet politiikat: maatalouspolitiikka (tuotanto ja tulotaso), ruokaturvallisuus, eläinten hyvinvointi, ympäristö ovat erillisiä politiikkoja ja ovat eri pääosastoissa myös EU-tasolla. Rakenteiden muuttaminen on edellytys kestävän ruokapolitiikan syntyyn, Pietikäinen korosti. Hän pohti myös sitä, millä päästään irti tukemasta sitä, mitä on totuttu perinteisesti tukemaan? Pietikäinen korosti myös kestäviä julkisia elintarvikehankintoja: jos saadaan niihin mukaan lisää luomua, lähiruokaa, kasviksia ja kalaa, autetaan samalla paikallistalouksia ravitsemuksellisten ja ympäristönäkökohtien lisäksi. Kuluttajien pitäisi osata tehdä kestäviä valintoja, tässä esimerkiksi median ja valmiiden kokkien laatien reseptien merkitys on tärkeä, hän muistutti. Pietikäinen kantoi huolta myös maailman eriarvoistumisesta: ne, ketkä kaikkein köyhimpiä, joutuvat eniten maksamaan ravitsemuksestaan.



Chantal Bruetschy (yksikön päällikkö, Euroopan komissio, DG SANTE, innovaatiot ja kestävyys -yksikkö) muistutti, että EU on maailman johtava alue ruokaturvallisuudessa. Se on etu, jota pitää käyttää hyödyksi myös maailmanmarkkinoilla. Bruetschy kertoi komission antavan ns. kiertotalouspaketin ml. jätelainsäädännön direktiivi. Hän korosti ruokahävikkiä ehkäisevien toimien merkitystä. Ruokahävikki saa yhä enemmän julkisuutta, mikä havahduttaa myös toimijoita. Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun joka kohdassa=>ruokaketjun toimijoiden yhteistyö tärkeää myös ruokahävikin suhteen.


Ruoka pitää ensisijaisesti tehdä ihmisille, muistutti Bruetschy, ja käyttää se elintarvikkeena. Yksi hävikin pienentämiskeino on ruokalahjoitukset. Ne eivät kuitenkaan ole helppo asia, sillä jäsenmailla on asiaan liittyen erilaisia lainsäädäntöjä. EU-ohje ruokalahjoituksista tullaan antamaan vuonna 2016. Eri mailla on myös erilaisia käytäntöjä ruokajätteen hyödyntämisessä: kasvisperäinen ruokajäte, joka turvallista, voidaan jossain maissa myydä rehuksi, joissain se taas on kielletty, Bruetschy toi esiin.


Syyskuussa julkaistiin Eurobarometri, jossa selvitettiin ihmisten käsityksiä pakkausmerkinnöistä. Yli puolet pakkausmerkintöjä huomioivista eivät niitä ymmärrä. Jäsenmaiden pitäisi käynnistää pakkausmerkintöjen koulutuksia, kehotti Bruetschy. Ruokahävikki-käsite pitäisi myös määritellä samalla tavalla, sillä jäsenmailla eri määritelmiä ruokahävikille. Täten sen mittaaminenkin yhteismitallisesti ja yksiselitteisesti on mahdotonta. Uusia tekniikoita pitäisi osata hyödyntää esimerkiksi henkilökohtaisen oikean ravitsemuksen löytämisessä.

Keskusteluosuudessa Bruetschy kertoi lyhyesti komission ns. kiertotalouspaketista. Pitkäaikainen sitoutuminen ruokajätteen vähentämiseen tulee olemaan mukana komission esityksessä, mutta tarkka muoto on vielä auki. Samoin se, tuleeko siihen prosenttitavoitteita, joita oli mukana poisvedetyssä ykkösversiossa. Kysymykseen, tuleeko tiedonantoa kestävästä ruoasta, hän ei selkeästi vastannut. Sen sijaan kysymykseen ja toiveisiin siitä, että komissio antaisi kestävästä, terveellisestä ruoasta ravitsemussuositukset, hän vastasi yksiselitteisesti, että komissio ei voi tulla sanomaan, mitä ihmisten pitäisi syödä, sillä se on myös ruokakulttuurisidonnainen asia. Ohjeistus oikeanlaiseen syömiseen on myös ruokakasvatuksen asia. Toisaalta kuluttajien voimaannuttaminen on tärkeää ts. tulevaisuudessa pitää kuluttajille olla enemmän valtaa ja vastuuta ruokavalinnoissaan. Tämä vaatii taakseen tietoa.


Stephen Meredith (policy coordinator, IFOAM) antoi ajankohtaiskatsauksen EU:n luomumaatalouden tilanteeseen ja käynnissä olevaan EU:n luomulainsäädännön uudistukseen. IFOAM on eurooppalaisten luomutoimijoiden kattojärjestö ja sen tehtävänä on toimia edunvalvojana alan toimijoille, kehittää luomusektoria sekä toimia keskustelualustana. IFOAM vastustaa alkuperäistä komission esitystä, ja korostaa mahdollisuutta jatkossakin tietyin edellytyksin jatkaa ei-luomusiemenen käyttöä, maatiloille sekä luomun että tavanomaisen viljelyn mahdollistamista ja ei-luomuproteiinirehun käytön sallimista.


Meredith kertoi IFOAMin tavoitteena olevan, että puolet EU:n maatalousmaasta olisi luomussa vuonna 2030. Luomu voisi toimia myös kestävän ruoan mallina. Meredith pohti luomun ja agroekologian suhdetta. Hän myös peräsi, että kuinka tiukkojen sääntöjen taakse mennään, vai voisiko itse luotua luomun tiukkaa valvontasysteemia löysätä? Onko sertifiointi tulevaisuudessakin pakollista, hän kysyi ja toivoi vapaaehtoisempaa, alan itsensä valvomaa järjestelmää. Meredith pohti myös, millä yhdistää life-style ja mitä syödään kysymykseen, miten ruokaa tuotetaan? Miten myös otetaan haltuun uudet teknologiat? Lopuksi Meredith esitteli vision ”luomu 3.0” ja siihen relevantteja näkökulmia: Tuottajat: uudet liiketoimintamallit; kuluttajat: läpinäkyvyys; ympäristö- ja sosiaaliset liikkeet: hyvät käytännöt, reiluus vs. kaupallinen luomu ja viranomaiset: avainkeskusteluja: agroekologia vs. ilmastoviisas maatalous ja kestävä tehostaminen.

Lisette van Vliet (Senior Policy Adviser, the Health and Environment Alliance HEAL) kertoi aluksi organisaatiostaan. HEAL on itsenäinen, voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tehtävänä on kerätä tietoa ihmisen terveyteen vaikuttavista seikoista ja pyrkiä vaikuttamaan politiikantekoon. van Vliet kantoi erityistä huolta ihmisen elimistöön niin elintarvikkeista kuin niiden pakkausmateriaaleista ja ruokailuvälineistä tulevista haitallisista aineista, joiden yhteisvaikutuksia ei ole kunnolla tutkittu. Erityisesti ns. hormonihäiriköt lisääntyvät koko ajan. Hormonihäiriköt ovat kemikaaleja, jotka käyttäytyvät kuten hormonit, ja saattavat siten hämätä elimistön toimintaa aiheuttaen mahdollisesti allergioita, hormoniperäisiä syöpiä, lapsettomuutta ja sikiölle kasvuhäiriöitä. Kemikaalien vaikutuksia yli sukupolvien ei myöskään ole kunnolla tutkittu, van Vliet kantoi huolta. Toisaalta toimenpiteisiin on jo ryhdytty ja esimerkiksi Tanskassa on kielletty ja markkinoilta poisvedetty mikropopcorneja ja pizzalaatikoita. Keskustelussa nousi esiin, että suomalaisilla miehillä Euroopan puhtain sperma, joten meillä kemikaalien saantikin lienee alhaisempaa kuin muualla?

Seminaarin lopuksi Kirsi Heinonen Suomen pysyvästä EU-edustustosta kertoi Suomen näkökulmia ruokapolitiikkakeskusteluun. Myös hän kritisoi eri politiikkojen ja EU-tasolla pääosastojen siiloutumista, mikä on johtanut runsaaseen byrokratiaan ja siihen, että ruokaan liittyviä lakeja meillä on jo liikaa. Byrokratiaa on lisännyt myös ruokakriisit. Hän toi esiin myös käynnissä olevia keskusteluja. Meillä on hyvä elintarvikkeiden merkintäjärjestelmä, kuluttajien pitäisi osata merkintöjä myös lukea. Erilaisia alan omia merkintäjärjestelmiä pitäisi hyödyntää enemmän. Myös EU-tasolla keskustellaan paljon uuselintarvikkeista ja siihen liittyvästä uudistuksesta, erityisesti keskustellaan hyönteisistä elintarvikkeina, mutta kysymys on edelleen auki. Tällä hetkellä keskustellaan paljon myös luomuasetuksesta, metsäpolitiikan uudistuksesta, kloonauksesta, miten GMO-tuotteita merkitään, eläinten hyvinvoinnista ja kasvien lääketieteellisestä hyödyntämisestä. Suomelle erityisen tärkeää säilyttää maamme elintarvikkeiden puhtaus ml. salmonellavapaus.

Seminaarin loppupuheenvuorossa MEP Sirpa Pietikäinen esitti toiveen epävirallisen ruokaverkoston perustamisesta. Kommenteissa tuotiin esiin, että Suomessa on jo erityyppisiä verkostoja, mutta meiltä puuttuu statukseltaan korkea-arvoisampi ja näyttävämpi verkosto, ja tällaisen perustamisen kautta kestävälle ruoan tuotannolle ja kulutukselle voitaisiin samalla saavuttaa kansallista merkittävyyttä ja näkyvyyttä. Mikäli verkosto perustetaan, esittivät läsnäolijat halukkuutensa olla olla mukana.

Brysselissä vapaa-ajalla tutustuimme tietenkin myös maan ruokakulttuuriin ja makuihin.

Luomuravintola Soulin antimia.

Legendaarisen Chez Leon -ravintolan simpukkakeittoa ja simpukka-annos.

Ja pitihän sitä tietenkin maistaa myös perinteistä Carbonnades á la flamandea eli oluessa pitkään haudutettua lihapataa sekä belgialaisia vohveleita.

Kiitos matkan järjestäjille ja matkaseuralaisille! Tuttua asiaa, mutta myös paljon uutta,  erilaisia näkökulmia ja uusia kumppanuuksia!

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen

Turun ruokamessuilla lähi- ja kaukoruokaa

Turun ruokamessut ovat pyörähtäneet käyntiin. Ne hellivät herkuillaan koko lokakuun ensimmäisen viikonlopun, joten mukaan ehtii vielä hyvin. Monipuolista ohjelmaa on tarjolla sekä Lähiruokalavalla että ruokalavalla.

Vuosi vuodelta lähiruokatarjonta on messuilla lisääntynyt, ja tänä vuonna paikalla on nelisenkymmentä lähiruokayritystä. Ohessa kuvakerrontaa messutarjonnasta.

Nyt perjantaina, messujen ensimmäisenä päivänä lähiruokalavalla keskusteltiin muun muassa hyönteisten syönnistä, lähiruokaohjelman tuloksista, kompostoinnista ja mustikan terveysvaikutuksista.

Ruokalavalla Antti Vahteran ja Aki Wahlmanin johdolla esiteltiin ja kokkailtiin muun muassa messujen yhteistyökumppaneiden Kustavin kalaherkkuja ja Saamenmaan pororuokia. Kakkumestarina toimi myös "onnellinen leipuri" Anders Wikström.

Messuille oli myös kutsuttu maamme eturivin ruokabloggareita kertomaan lempimauistaan. Heille oli tarjolla eri aisteja houkutteleva lähiruoka-maistiaispöytä, johon herkkuja oli lahjoittanut kymmenkunta varsinaissuomalaista yritystä. Haastetteluissa bloggarit toivat esiin annoslautasen maun eri vivahteita ja mitä aisteja mikin maistiainen haastoi. Tilaisuuden juonsi Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen dosentti, makututkija Mari Sandell. Tapahtuman lopuksi bloggajat ja maistiaiset lahjoittaneet yritykset kokoontuivat vielä yhteiskuvaan.

Messujen lähiruokatarjonta oli monipuolista: hilloja, mehuja, juustoja, leipätuotteita, myllytuotteita, makeisia...

varsinaissuomalaiset hunajayritykset olivat messuilla näkyvästi mukana isolla osastollaan

Riihipuodin myllytuotteita

Vuoden luomutuotteeksi valitun kylmäpuristetun luomurypsiöljyn tekijä Myssyfarmi oli messuilla mukana öljyn lisäksi myös leipätuottein.

Rainingon tilan luomukvinoaa

Kolatun juustolan herkkuja

Snafu Oy:n ekologisesti tuotetut luomusilmusalaatit ovat löytäneet tiensä hyvin myös kauppaketjuihin.

 Herkkuja Lapista.

Mielenkiintoista oli chilituotteiden runsas esiinmarssi.

Messuilla oli esillä ja ostettavissa monenlaista ihanaa sokerista herkkua!

Messujen yhteistyökumppanit Kustavi ja Saamenmaa näkyivät eri puolilla messuhalleja.

 Ruokamessujen puolella oli myös kansainvälisiä osastoja. Virosta oli juustoja ja riistatuotteita.

Venäjäläisten herkkujen osastolla korostuivat suolatut ja hapatetut tuotteet, mutta esillä oli myös kala-, liha- ja maitotuotteita. Mielenkiintoinen tuttavuus oli myös mintunmakuinen koivunmahla.

Messuilla pääsi herkuttelemaan myös katalonialaisilla salameilla ja muilla lihatuotteilla.

Näkyvimmin messuilla esillä olivat italialaisherkut. Silmäänpistävää oli, kuinka paljon he käyttävät EU:n nimisuojaa hyödykseen vientituotteidensa brändäykseen.

Koska ruokamessut olivat kirjamessujen yhteydessä, oli myös ruokamessuilla esillä runsas valikoima ruokakirjoja.

Ruokamessuilla oli esillä myös ihania keittiö- ja leivontatarvikkeita. Niissä hehkuivat värit ja ilo!

Messuilla täydellisen yllätyksen minulle toi Lounais-Suomen ruokakulttuuriyhdistys Kaffelin kutsu lavalle vastaanottamaan yhdistyksen historian ensimmäisen lähiruoka-palkinnon. Kunniakirjassa palkinnon perusteiksi mainitaan ahkeruus, periksiantamattomuus ruokaketjun kehittäjänä ja laadukkaan ruuan puolestapuhujana. Palkinnon luovuttivat Kaffeli ry:n puheenjohtaja Mari Sandell ja varapuheenjohtaja, ruokatoimittaja Markku Haapio. Nöyränä kiitän ja suurella sydämellä lupaan tätä työtä tehdä jatkossakin!

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen