Lähiruokaohjelma

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Lähiruoka vahvoilla kuluttajien silmissä ja ostokäyttäytymisessä


Tänään käsiteltiin MTK:n järjestämässä työpajassa MTK:n, Maaseudun Sivistysliiton, Taloustutkimuksen ja Ajatuspaja e2:n yhteistyössä toteuttamaa, jo aiemmin julkistettua tutkimusta kuluttajien asenteista suomalaista ruokaa kohtaan. Tutkimus osoittaa, että suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaa ja pitävät sitä turvallisena. Arvostuksen määrä on vuodessa vahvistunut 7%. Valtaosa suomalaisista (80%) haluaa raaka-aineiden alkuperän näkyviin myös eineksiin ja valmisruokiin.

Tutkimus osoitti, että kuluttajat tiedostavat EU:n tiukan sääntelyn maataloustuotannossa ja elintarvikesektorilla ja kuluttajat kokevat EU:n valvovan mm. lääkkeiden ja hormonien käyttöä muuta maailmaa tiukemmin. Toisaalta myös tiedostetaan Suomen EU:takin tiukempi sääntely ja valvonta. Lähes kaksi kolmasosaa (64%) haluaa kuitenkin eläinkuljetukset tiloilta teurastamoihin vielä tiukempaan valvontaan koko EU:n alueella.

Valtaosa vastaajista kaipasi maataloustukien myöntöperusteisiin enemmän ympäristöperusteisuutta, tämä vaatimus oli vahvistunut viime vuoden tuloksiin verrattuna.  Myös maatalouden ravinnekierrätykseen haluttiin tehostamista. Tutkimuksen mukaan kuluttajat ovat hyvin epäluuloisia geenimuuntelua kohtaan eikä sitä pidetä ratkaisuna maailman ruokapulaan.

Yleisestä mediakeskustelusta poiketen kuluttajat suhtautuvat myönteisesti maataloustukiin ja ymmärtävät niiden merkityksen paitsi viljelijöiden tulotason lähteenä, mutta myös kotimaisen ruoan hinnan alentajana. Ehkä yllättävästi vastaajajoukosta viljelijät eivät miellä maataloustukia osana elintarvikkeen hinnan muodostusta, vaan pitävät tukia lähinnä oman tulotasonsa turvaajana.

Suomalaista perheviljelmää arvostetaan ja sen tuottamista tuotteista ollaan valmiita maksamaan enemmän kuin suurtiloilla tuotetuista tuotteista. Toisaalta tämä kysymyksenasettelu herätti tulosten julkistamistilaisuudessa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia siitä, että mitä itse asiassa on haluttu edes kysyä. Luomun suosio on edelleen kasvussa.

Kuluttajat mieltävät lähiruoan yksituumaisesti kotimaakunnassaan alueen omista raaka-aineista valmistetuksi ruuaksi, lähiruoan laajempi määritelmä kotimaisesta ruoasta miellytti vain kymmentä prosenttia vastaajista.

Tutkimuksen mukaan tiedonpuutetta on erityisesti eläinten kasvatusolosuhteisiin ja tuotannon ympäristökuormituksiin liittyvissä tiedoissa, sillä näissä teemoissa oli eniten epävarmoja vastaajia. Tämä onkin yksi viestinnän tulevista haasteista. Samoin ruokaan liittyvän kiinnostuksen herättäminen nuorison keskuudessa: tutkimustulokset osoittivat, että nuoria kiinnostaa ruoan alkuperä, kotimaisen tuotannon tulevaisuus, kotimaisten tuotteiden ravintoarvot suhteessa ulkomaisiin, eläinkuljetus- ja muut eettiset ja ympäristökysymykset muita vastaajaryhmiä vähemmän. Tutkimuksessa näkyi selvästi myös rikkaamman businesseliitin koventuneet, kriittiset asenteet kotimaista ruokaa kohtaan.

Samassa tilaisuudessa esiteltiin myös TNS Gallup Oy:n toteuttaman laajan Ruokaohjelma 2013 -tutkimuksen tuloksia suomalaisista kulutustottumuksista ja -asenteista. Sen mukaan tällä hetkellä ostetaan lähinnä hyvää oloa kuin hyvää omaatuntoa: enää ei niinkään korosteta ekologisesti ja eettisesti toimivien yritysten tuotteita. Toisaalta noin 30% kuluttajista voidaan kategorioida kuuluvan niihin, jotka korostavat kumpaakin näkökulmaa valinnoissaan. Tämänkin tutkimuksen mukaan kotimaisuus on tärkeä asia kuluttajille, ja kiinnostus ruoan alkuperää kohtaan vahvistuu. Avainsanoja tässä ovat kotimaisuus, paikallisen tuotannon korostus, lähiruoka, lisäaineettomuus, ekologisuus, terveellisyys ja laatu.

Lähiruoan suosio on vahvistunut vuosi vuodelta ja on TNS Gallupin tutkimuksen mukaan nyt hyvin vankka. Alustuksen pitänyt Tarja Pentilä esitti lähiruoan trendihistoriaa 2000-luvun alusta lähtien ja muistutti, että lähiruoan suosio ei ole sattumaa vaan pitkäjänteisen kehittämistyönkin tulos. Lähiruoan historiakäyrää tutkiessa mielenkiintoista on huomata, että suosio lähti pikkuhiljaa liikkeelle vuonna 2000 toimineen Lähiruokatyöryhmän työn jälkeen. Sattumaa vai ei, sitä saa jokainen itse pohtia...

Tutkimuksen mukaan "kotoilu" on edelleen valttia, ja itse tuotetun tai kerätyn ruoan trendi on edelleen vahva. Premium-tuotteet kiinnostavat, ja siinä kategoriassa olisi kysyntää ja tilaa kotimaisilla erityistuotteille erityisesti liha-, marja- ja öljysektoreilla, nyt premiumia ostetaan lähinnä näissä tuoteryhmissä ulkomailta. Tämänkin tutkimuksen mukaan ruoan todellinen sisältö huolettaa, ja hevosenlihakohut ovat lisänneet kiinnostusta alkuperätietoa kohtaan.

Ruokatrendit näkyvät kulutustottumuksissa selvästikin: nyt nousussa on vähähiilihydraattinen dieetti ja proteiinituotteet - voin kulutus on pikkuhiljaa laskussa. Ja vaikka punaisen lihan käytöstä kohistaan niin terveys- kuin ympäristösyistä, ei se kulutusmäärätutkimusten mukaan näy todellisena kulutuskäyttäytymisen muutoksena, samoin kasvisruokavaliot ovat vielä suhteellisen marginaalissa.

Tilaisuuden lopussa kuulimme vielä esimerkin Valion tuotteiden brändäyksestä, ja mitä nykypäivän kuluttajien saavuttamisessa pitää ottaa huomioon. Tiivistyksenä voisi todeta, että avainsanat tässä ovat relevanttius ja viihdyttävyys: faktatietoa pitää olla taustalla antaa tarvittaessa, mutta kuluttajat haluavat tiedon helposti ja monikanavaisesti tavalla jossa he voivat olla aktiivisesti itse tiedon tuottamisessa vuorovaikutteisesti mukana.

TNS Gallupin tutkimustuloksia voi ostaa heiltä suoraan. Nyt julkaistun MTK:n ja yhteistyökumppaneiden tutkimuksen löydät esimerkiksi täältä.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Lähiruoka & Luomu -messujen kuulumisia



Suomen Messut järjestivät 11.-13.4.14 historian toiset Lähiruoka & Luomu -messut Helsingin Messukeskuksessa. Lähiruokaohjelma on ollut mukana suunnittelemassa messukokonaisuutta, ja oli tänäkin vuonna yksi messujen järjestäjätahoista.

Messujen avajaisten yhteydessä minulla oli ilo jakaa Vuoden Lähiruokateko -palkinto, jonka tänä vuonna sai Kimmo Remes / LähiPuoti Remes Oy.


kuvaaja: Saara Pietilä / MMM

Palkintoraadin muodosti messujen suunnitteluryhmästä muodostunut joukko, joka listasi seuraavia perusteluita palkinnonsaajalle:

*on luonut toiminnallaan paikallisen ratkaisun asiakkaiden tarpeisiin, jonka kautta lähiruokaa on mahdollista saada keskitetysti ammattikeittiöihin.
*Alueen kunnat ovat vahvasti lisäämässä lähiruoan käyttöä. Tähän tahtotilan muodostumiseen on vaikuttanut erityisesti palkinnonsaajan toimintamalli, joka mahdollistaa lähiruoan helpomman saatavuuden ja keskitetyt toimitukset alueen keittiöihin.
*kehittää uusia tuotteita yhdessä asiakkaiden kanssa
*monipuolinen toimintamalli palvelee myös yksityisiä kuluttajia
*on kasvuhaluinen ja riskinottokykyinen, ja systemaattisesti kehittää ja laajentaa toimintaansa tavoitteena olla jatkossa merkittävä valtakunnallinen toimija lähiruoan markkinoille saattamisessa
*alueen tuottajille ja jalostusyrityksille on luotu kanava saada tuotteitaan markkinoille. Lyhyeen jakeluketjuun perustuva malli on mahdollistanut  paremmat yhteydet tuottajien ja kuluttajien välille.
*on aktiivisesti välittänyt tietojaan ja kokemuksiaan muiden käyttöön, ja täten toimii mallina myös muille lähiruoan markkinoinnin ja logistiikan parissa toimiville
*välittää myös yleistä sanomaa lähiruoasta, sen laadusta ja merkityksistä
*on verkostoitunut vahvasti kehittäjä- ja toimijaverkostoihin


Osastojen päälava tarjosi kolmena päivänä monipuolista ohjelmaa. Heti messuavajaisten jälkeen MTK marssitti lauteille EU-vaaliehdokkaita, ja keskustelu "Suomalaisen ruoan menestystekijät Euroopassa" -paneelissa kävi vilkkaana niin ruokapolitiikasta kuin maaseutuasioista ylipäätään.


kuvaaja: Jussi Altonen / MMM-kuva-arkisto

kuvaaja: Jussi Altonen / MMM-kuva-arkisto

Myös Luomu-liitto järjesti oman EU-vaalipaneelinsa teemalla "Luomu tulevaisuuden Euroopassa". Lavalla kuultiin tietoiskuja myös uusista ravitsemussuosituksista, ruokapiiri- ja SlowFood -toiminnasta, kananmunan ja luomuhunajan terveysvaikutuksista, lähiruokakaupan perustamisesta, ruokakirjan tekemisestä, ruoan valmistamisesta hauduttamalla ja suomalaisten marjojen superfood-ominaisuuksista. Lisäksi MEP Sirpa Pietikäinen toi terveisensä EU-vaikuttamisen näkökulmasta teemalla "Hyvä ruoka on eettistä, ekologista, terveellistä ja turvallista".


Heidi Valtari /vas.) haastattelee Leena Putkosta uusista ravitsemussuosituksista

Jukka Lassila (oik.) veti Luomu-Liiton EU-vaalipaneelia

Minna Junttila Slow Food Keski-Suomesta kertoi Slow Food-toiminnasta


Keittiömestari, Top Chef -kilpailija Ulla Liukkonen (oik.) kertoi Päivi Töylin (vas.) haastatellessa, miten ruokakirja syntyy

MEP Sirpa Pietikäinen (oik.) Kirsi Viljasen (vas.) haastateltavana. Kuvaaja: Heidi Valtari
Maa- ja metsätalousministeriö kokosi messuille oman osastonsa suojiin joukon yhteistyökumppaneitaan. Lisää luomua! - Lähiruokaa -totta kai! -teeman alla asiantuntemustaan osastolla jakoivat MMM/Lähiruoka- ja luomuohjelmat, Pro Luomu ry, Luomu-liitto, Luomuinstitutti, TIKE, Aitojamakuja II -hanke ja Ruoka-Suomi -verkosto.

kuvaaja: Jussi Altonen / MMM-kuva-arkisto

Osastollemme juttelemaan pysähtyneet olivat erityisen kiinnostuneita tietämään, mistä lähiruokaa voi ostaa, ja esittelyssä ollut aitojamakuja.fi -portaali olikin oiva apu neuvontaan, samoin uunituore Slow Food Länsi-Uusimaan lähiruokatuottajien katalogi. Yksittäisten kuluttajien lisäksi varsinkin ruokapiirit sekä yksityisten päiväkotien ja koulujen edustajat olivat erityisen kiinnostuneita tietämään, mistä voi ostaa tuoretta lihaa suoraan. Myös lähiruoan määritelmä, ruokapiiritoiminta, verkkokaupat ja GMO mietityttivät osallistujia.


Osaston kokoonjuoksemisesta ja aitojamakuja.fi -portaalin esittelystä vastasi projektipäällikkö Päivi Töyli Turun yliopistokeskus Braheasta

Osastollamme kotkotti perjantaipäivän myös kana, joka kertoi kananmunatuotannosta sekä jakoi satakuntalaisia reseptejä. Kana sekä kiehtoi että pelotti ohi kulkevia lapsia, taisipa kana saada pienen tällinkin tarmokkaan 4-vuotiaan nassikan nyrkistä...


Kuvaaja: Päivi Töyli

Osastomme lähiruokapöydässä oli aitojamakuja.fi ja Lähiruokaohjelman yhteinen kysely. Arvonnassa arpaonni suosi seuraavia henkilöitä: Risto Rulamo / Espoo, Eija Saarikoski / Espoo ja Niina Rauha / Vantaa. Arvontapalkintona ollut Sami Tallbergin Villiä & Valloittavaa -kirja on postitettu voittajille. Lähiruokaohjelma onnittelee!

Lähiruoka & Luomu -messut olivat taas menestys: messukokonaisuuden 54 000 kävijämäärästä isoin osa löysi tiensä myös Lähiruoka & Luomu -messuille. Kävijäpalaute oli positiivista, myös kauppaa tehtiin tilastojen mukaan kivasti. Positiivisesta palautteesta huolimatta säröääniäkin kuului. Messukonsepti kaipaa hiomista, ja mm. espanjalaisia tuoretuotteita myyvien osastojen kieltämistä. Toivon, että lähiruokasektorilla toimivat ja trendissä mukana olevat eivät itse pilaa lähiruoan hyvää mainetta muka-lähiruoalla, tuore kun ei ole samaa kuin lähiruoka eikä varsinkaan rajojen ulkopuolelta tuotu sellainen... Tästä jäi paha maku suuhun niin järjestäjätahoille kuin erityisesti niille aidon lähiruoan tekijöille, jotka oikeilla lähiruokatuotteilla ao. messuilla olivat.

Kuvat: Kirsi Viljanen ellei toisin mainita



Ruokapiiritreffeillä tavattiin


Hallituksen Lähiruokaohjelma ja MTK ry. järjestivät Lähiruoka & Luomu –messujen yhteydessä Ruokapiiritreffit, joka kokosi yli 50 aktiivista ruokapiiriläistä ympäri Suomea keskustelemaan ruokapiirejä koskettavista ajankohtaisista aiheista. Tilaisuuden tarkoituksena oli mahdollistaa eri puolella Suomea toimivien ruokapiiriläisten ja ruokapiirien kehittämistyössä mukana olevien kohtaaminen. Tämä blogiteksti kuvineen toimii samalla Ruokapiiritreffeistä koottuna muistiona. 

Tilaisuuden alussa kuultiin lyhyet puheenvuorot siitä, miten ruoka-asiat ovat esillä politiikassa ja mistä kuluttajat ovat kiinnostuneita ostamaan ruokansa. Kirsi Viljanen maa- ja metsätalousministeriöstä kertoi hallituksen Lähiruokaohjelmasta, mitä lähiruoan edistämistoimia tehdään ja mitkä ovat valtionhallinnon mahdollisuudet edistää ruokapiiritoimintaa. Anni-Mari Syväniemi MTK ry:stä korosti ruokapiirien kasvavaa merkitystä olla viljelijöiden yhteistyökumppanina ja miten lähiruoka, suoramyynti ja erilaiset lyhyet jakelukanavat kiinnostavat myös tuottajia yhä enemmän. Kumpikin korostivat, että hallinnon tai etujärjestön tarkoituksena ei ole ohjailla missään määrin ruokapiiritoimintaa, vaan olla tarpeen mukaan taustatukena ja välittäjänä ruokapiiritoiminnan ruohonjuuritasoisuutta kunnioittaen.


Lea Alanko (vas.) ja Erja Mähönen (oik.)
Erja Mähönen ja Lea Alanko Tanhuniityn ruokapiiristä esittelivät omaan pitkäaikaiseen ruokapiirikokemukseensa pohjautuen suomalaisen ruokapiiri-ilmiön kehittymisen kaarta ja sen nykypäivän volyymeja. Esityksen aikana keskustelussa tuloksena arvioitiin, että volyymeissä voitaisiin liikkua jopa 100 ruokapiirissä liikevaihdoltaan noin 650 000 eurossa.



Tutkija Galina Kallio Aalto-yliopistosta korosti ruokapiirien omaehtoisuutta, paikallisuutta ja uudenlaista yhteisöllisyyttä. Ruokapiirit ovat myös osa kestävyyden ratkaisua: mikään ei tule ulkoapäin vaan perustuu omaehtoisuuteen. Näköpiirissä on myös yleisenä trendinä paikallistalouden vahvistuminen ja lähialueella toimiminen. Vapaaehtoista toimintatapaa pitää kunnioittaa, mutta toiminnan kantavuus ja jatkuvuus vaatii toinen toistensa tukemista.


Pirkanmaan REKO-mallin edustaja Eeva Ylinen (vas.) ja REKO-mallin Suomeen tuonut ja meidän oloihin soveltavaksi kehittänyt Thomas Snellman (oik.)

Projektiasiantuntija Eeva Ylinen Parasta Pöytään Pirkanmaalta –hankkeesta esitteli Pirkanmaan sovellusta Thomas Snellmanin kehittämästä REKO-mallista, joka tuo lähiruoan helposti suoraan kuluttajille.

Alustusten jälkeen työskentelyä jatkettiin neljässä työryhmässä.

Ruokapiirien organisoituminen -ryhmässä pohdittiin, tarvitaanko ruokapiireille jotain yhteistä organisaatiota.



 
Keskustelussa nousi esiin seuraavia huomioita, joita yhteinen elin voisi edistää ja tukea:

·         tarvitaan toimintamalleja, lisää tietoa ja ajatusten vaihtoa: yhteinen elin toimisi kokoajana ja välittäjänä
·         toisi yhteen ja vuoropuheluun eri ruokapiirit ja –piiriläiset
·         vähentäisi yksittäisen piirin taakkaa (esimerkiksi vertaisneuvonnan antajana)
·         helpottaisi ruokapiiri-ilmiön leviämistä.

Lisäksi ryhmässä todettiin, että ruokapiiritoimintaa pitäisi jollain tavalla pystyä tilastoimaan. Sitä kautta saataisiin tuotua esiin lisää tietoa ruokapiirien merkityksestä ruoan hankintakanavana, ja saataisiin myös lisää vaikutusvaltaa. Yhteisen elimen pitäisi löytää ratkaisuja myös jakelun järjestämistapoihin.

Keskustelussa kannatettiin yksiselitteisesti jonkinlaisen yhteiselimen perustamista. ”ProRuokapiiri ry” helpottaisi ilmiön leviämistä, toisi esiin ruokapiirien merkitystä ruokajärjestelmässä ja toimisi ruokapiirien yhteisen äänen muodostajana ja esiintuojana.

Yhteisestä järjestöstä huolimatta ruokapiiritoiminnan erityisyys pitää säilyä, kontakti lähiympäristön ihmisiin pitää pysyä ja piirien erilaisuus pitää sallia vaikka kattojärjestö tulisikin.

Pauline Ranta toi esiin, että Facebookiin on perustettu ProRuokapiiri –ryhmä, jossa yhteistä ruokapiirien kattojärjestöä/-yhdistystä on yhdessä tarkoitus suunnitella ja kehittää. Ryhmään voi liittyä kaikki yhteisen järjestön suunnittelusta kiinnostuneet ruokapiiriläiset. Ryhmän löydät osoitteesta: https://www.facebook.com/groups/proruokapiirit/.

Ruokapiirien neuvonta –ryhmä pohti mm. sitä, mitä neuvontaa on kysytty piireistä ja nosti esiin, että tietoa tarvitaan erityisesti seuraavista teemoista:

·         Ruokapiirien perustaminen:
miten ruokapiiri perustetaan, miten hoitaa tilaukset ja tilausten jakaminen, mistä löytää jakotiloja, miten organisoidaan ja sitoutetaan vapaaehtoisten toiminta, mitkä säännöt ja toimintatavat pitää sopia, miten elintarvikelainsäädäntö pitää ottaa huomioon ym.

·         Tuottajayhteydet:
mistä löytää tuottajia, mikä on niiden tuotevalikoima, tuotteiden hinnoittelu ml. alv, millä saada mukaan lisää tuottajia, miten luoda ja kehittää yhteistyötä ruokapiirien ja tuottajien välillä.

·         Arjessa esiin tulevat pulmatilanteet:
verotuskysymykset, elintarvikelainsäädäntö, kirjanpito, seuranta, vastuukysymykset, miten kylmäsäilytys ratkaistaan, mitä maksuja on käytössä (tilauskohtaiset laskutuslisät tms), ruokapiiriin kuuluvien kuluttajien ohjeistus.

·         Minkälaista on hyvä neuvonta?
neuvontaa saa nopeasti, perustiedot pitää saada netistä ml. FAQ, yleisinfon voisi koota kirjaan tai oppaaseen, tarvitaan kuitenkin henkilökohtaista neuvontaa ja kontaktointia paikallisella tasolla.

·         Yleiseen ruokapiiritoimintaan kohdistuvaan kiinnostukseen vastaaminen
ruokapiiritoiminta kiinnostaa yhä useampaa kuluttajaa, tarvitaan tietoja siitä, mikä ruokapiiri on, mistä ruokapiirejä löytää, miten niihin voi liittyä, miten itse voi perustaa ruokapiirin jne.



 
Yhteenvetona todettiin, että nyt ollaan reaktiivisia neuvonnassa, neuvotaan arjessa esiin tulevissa asioissa. Neuvonnassa tulisi siirtyä nopeasti proaktiiviseen tapaan neuvoa, viestiä ja tiedottaa. Tämä auttaisi myös pienempiä tuottajia löytämään potentiaalisia uusia asiakkaita ruokapiireistä. Todettiin, että tietoa ruokapiireistä kyllä on, mutta tieto on hajallaan, Nyt tarvittaisiin kunnollinen yleisesite siitä, mitä ruokapiiritoiminnalla tarkoitetaan sekä yleinen sivusto, josta näkisi oman alueensa tuottajat ja ruokapiirejä ja saisi perusinfon.

Tilausjärjestelmäratkaisut –työryhmässä keskusteltiin siitä, minkälaisia tilausjärjestelmiä piireillä on käytössään, mitä hyvää ja mitä kehitettävää niissä on, miten tilausten jaot hoidetaan ym. Keskustelussa erään yrityksen edustaja esitteli tilausjärjestelmäratkaisuaan, joka olisi ruokapiirien ostettavissa. Teemu Turunen nosti esiin avoimen lähdekoodin ohjelman, ja miten sitä käyttäen olisi mahdollisuuksista rakentaa sopiva ratkaisu nk. yrityssponsoroituna yhteisöhankkeena. Keskustelussa nousi esiin tilausjärjestelmien kehittämisen tarve. Kiinnostusta valtakunnalliseen järjestelmään on, mutta mikä olisi se valtakunnallinen taho, joka ylläpitäisi ja kehittäisi järjestelmää. Laskutusjärjestelmistä todettiin, että ne ovat hyvin kirjavia, ja teettävät ruokapiireissä paljon työtä.




Jyväskyläläisessä hankkeessa tehdään parhaillaan tilausjärjestelmää, valmistuessaan on avoimesti muidenkin käytössä. Keskustelussa nousi idea, että voisi perustaa yhteisöllisen hankkeeen, jossa yhdessä kehitettäisiin avoimeen lähdekoodiin perustuvaa tilausjärjestelmää: koodarit voitaisiin koota vaikka viikonlopuksi koodaamaan tarpeisiin vastaava avoin järjestelmä kaikkien käyttöön. Osaruokapiireistä käyttää ruokapiiri.fi –sivustolla olevaa tilausjärjestelmää, mutta sitä on tarvetta kehittää.

Keskustelussa nousi esiin, että vaikka tarvetta uusiin järjestelmiin ja vanhojen kehittämiseen on, olisi nyt laitettava jäitä hattuun: nyt ei kannattaisi laittaa ainakaan isoja rahoja uuden kalliin järjestelmän kehittämiseen, ellei löysää rahaa ole kellään. Nyt pitäisi löytää sopiva porukka, joka yhdessä tekisi jatkosuunnitelman, mitä kannattaa tehdä ajatuksena, että järjestelmä rahoittaisi itse itsensä=> ratkaisut olisivat kaikkien käytössä.

Tuottajan ja kuluttajan yhteistyö –työryhmän keskustelussa nousi esiin uudenlaisen tuottaja-kuluttaja –yhteistyön arvoja, jotka antavat merkityksiä molemmille osapuolille: toiminnan kuluttajavetoisuus on ainutlaatuista, ruoka saa kasvot, kuluttajilla mahdollisuus osallistua ruoan tuottamiseen: osallisuus, elämyksellisyys, kertoo ”syöjän tahtotilan”, kyse muustakin kuin ruoasta. Yhteistyön todettiin lähestyvän CSA-mallia, ja että malli antaa mahdollisuuden saada hyvää jokapäiväistä arkiruokaa. Keskustelussa kannettiin huolta luontoyhteyden katoamisesta, yhteistyö antaa uuden mahdollisuuden löytää luonto, tuottajilla ja ruokapiirikuluttajilla sama arvopohja.




Työryhmässä käytiin läpi vielä tarkemmin läpi suomalaisia REKO-malleja: Pohjanmaalle perustettua alkuperäistä ja Pirkanmaalle perustettua sovellusta. Mallit todettiin hyviksi, ja toimintaa pitäisi saada lisää. REKO-mallin etu ns. perinteiseen ruokapiiritoimintaan on se kevyt rakenne, ei vaadi erillisiä jakelutiloja ja tilausjärjestelmiä, ei sido henkilöitä tilauksiin tai jakotilanteisiin, yhteisesti sovittu tapaamisaika helpottaa sekä tuottajia että kuluttajia. Eero Kananen LähiPro Oy:stä kertoi kohta avautuvasta uudesta lähiruoan verkkokaupasta ruokaasuomesta.fi, joka voi toimia myös ruokapiireille toimittavana kauppana. Annukka Valkeapää (HY/Ruralia) on aloittamassa lähiruoan arvoketjuihin liittyvää tutkimusta, jossa selvitetään lähiruoan arvoja ja kuluttajien asenteita lähiruokaa kohtaan. Ruokapiirit liittyvät tähänkin tutkimukseen.

Seminaarin lopputulemana oli, että ruokapiirien yhteistä kattojärjestöä aletaan nyt rakentaa yhdessä, neuvonta- ja tilausjärjestelmäkysymyksiä ratkottaisiin sitten tämän järjestön alla yhteisesti. Keskustelussa nostettiin esiin, että ruokapiiritoiminta on jatkossakin pidettävä ihmisläheisenä ja kaikkien tulisi korostaa ”economy of scope” periaatetta: kasvatetaan merkitystä taloudellisen kasvun sijaan. Tämä merkityksen ja arvojen korostaminen sopivat lähiruoan arvomaailmaan paremmin kuin hyvin!

Kiitos alustajille, työryhmien vetäjille ja erityisesti teille aktiivisille osallistujille! Pidetään yhteyttä, ja kehitetään ruokapiiritoimintaa todelliseksi mahdollisuudeksi saada laadukasta lähiruokaa! Luodaan yhdessä merkityksiä, ja toimijoiden ehdoilla edellytyksiä!

Tilaisuuden materiaalit löytyvät:

Lisätietoja ruokapiiritoiminnasta, ruokapiirien perustamisesta ym. on saatavissa mm.

Jenni Saarinen / Laurea amk rakensi opintonäytetyössään prosessikuvausta ruokapiiritoiminnan käynnistämisestä: http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/65678/Saarinen_Jenni.pdf?sequence=1

Jyväskyläläinen JAPA ry on kehittänyt ruokapiiritoimintaa eri hankkein, lisätietoja muidenkin hyödynnettäväksi: http://www.japary.fi/lahiruokaa/

REKO-malleista:


Muistion laati:
Kirsi Viljanen
lähiruokakoordinaattori
maa- ja metsätalousministeriö

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Vastuullisuutta ruokalistalle! Gastron tunnelmissa


Maa- ja metsätalousministeriö kokosi pari viikkoa sitten Gastro-messuille oman osastonsa suojiin koko joukon keskeisimpiä yhteistyökumppaneitaan teeman ”Vastuullinen ruokalistasuunnittelu” alle. Vaikka messut, ja täten osaston sanoma, oli kohdennettu alan ammattilaisille, voi tästä teemasta jokainen ammentaa ajatuksia omaan ruokapöytäänsä.

Mitä sitten on vastuullisuus ruokalistalla? Se on ensinnäkin vastuuta ravitsemuksesta, jota joukkoruokailussa ohjaa koko joukko erilaisia suosituksia. Kansalliset ravitsemussuositukset ovat kaiken perusta. Ne ja niihin pohjautuvat kohderyhmittäiset muut suositukset löytyvät kätevästi osoitteesta www.ravitsemusneuvottelukunta.fi.

Ympäristö ja ilmasto puhuttavat nykyään myös ruokanäkökulmasta, sillä iso osa kulutuksemme ilmastovaikutuksista syntyy ruoasta. Hiilijalanjäljestä puhutaan paljon ja sitä kytätään kriteerinäkin. Osastollamme saimme kuulla laajemmasta LCA-mallista, jossa arvioidaan elintarvikkeen koko elinkaaren mukaiset vaikutukset. 

Tärkeää olisi saada myös ruokaa, jonka tuottamisen muutkin ympäristövaikutukset tunnetaan, siksi lähiruokaa ja luomua kannattaa suosia. Lähiruokaa suosimalla pääsemme helpommin perille ruoan alkuperästä ja voimme vaikuttaa paremmin sen tuotantotapoihin. Luomua käyttämällä edistämme taas luonnon monimuotoisuutta ja kunnioitamme eläinten lajinmukaista käyttäytymistä sen muiden etujen lisäksi.

Messuosastollamme oli runsaasti keskustelua ja hyvien mallien esittelyä siitä, miten lähiruokaa on voitu saada kuntahankintoihin mukaan. MEP Sirpa Pietikäinen valotti asiaa erityisesti EU:n kilpailupolitiikan näkökulmasta, ja korosti, että lähiruoan mahdollisuuksia on paljon, kunhan laatukriteereitä osataan oikein käyttää.

Osastolla Kirsi Viljasen haastateltavina hankinta-asiantuntija Pekka Tiilikainen IS-hankinta Oy:stä ja Päivi Töyli Turun yliopiston Brahea-keskuksesta. Kuvaaja: Sanna Veteläinen / MMM-kuva-arkisto
Messuilla esiteltiin aivan mahtavaa uutta työkalua, Lähisopasta, lähiruoan saamiseksi mukaan julkisiin elintarvikehankintoihin. EkoCentrian ja Kuntaliiton yhteisessä hankkeessa valmistuneen oppaan löydät osoitteesta: www.lahisopas.fi. Osastolla sai päivänvalon myös uunituore "hankintavihkonen", jossa tiiviissä muodossa on kerrottu tärkeimmät keinot ja askeleet lähiruoan menestykseen julkisissa hankinnoissa. 

Osastollamme toimme esiin myös lähiruoan konkreettisia taloudellisia lukuja: lisäämällä sen käyttöä voisimme luoda kerrannaisvaikutuksilla roiman määrän uusia työpaikkoja, mikä tässä taloudellisessa tilanteessa olisi enemmän kuin suotavaa. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin toteuttaman aluetalousvaikutuksia selvittäneen hankkeen tulokset julkistetaan kesäkuussa 2014.


Laadukkaan lähiruoan ja luomun ovat lautasilleen löytäneet myös Madventures-seikkailijat Tuomas Milonoff ja Riku Rantala, jotka kertoivat ruokakokemuksiaan niin Suomesta kuin ulkomailla koettujen seikkailujen perusteella. Erityisen otettuja he olivat Kiuruveden onnistuneista lähiruoan hankintakäytänteistä.


Me täällä länsimaissa heitämme valtavan määrän ruokaa roskiin, ja hävikin vähentäminen on politiikan ja käytännön toimien agendalla vahvasti nyt ja tulevaisuudessa. Tärkein hävikkiin vaikuttava seikka on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen: maku, jota pitää saada lisää varsinkin joukkoruokailun annoksiin. Hävikin pienentäminen on yksi näkökulma, joka tuotiin osastolla esiin yhteistyössä alan toimijoiden kanssa laaditussa "Tiedä mitä syöt" -aineistossa.

Vastuullisuuteen kuuluu myös ruokaperinteen vaaliminen ja sen kehittäminen sekä tietotaidon siirto tuleville sukupolville. Tässä muun muassa koulujen kotitalousopetus on tärkeämpääkin tärkeämmässä roolissa. Kouluilla on vastuuta myös kokonaisvaltaisemmasta ruoka- ja ravitsemuskasvatuksesta. Valtioneuvostotasolla tehdyssä periaatepäätöksessä tavoitteeksi on asetettu, että läpi varhaiskasvatus- ja koulujärjestelmän menevä ruoka- ja ravitsemuskasvatus luo pohjaa koko elämän kestäville ruokavalinnoille. Tähän liittyy paitsi ruokateeman sisällyttäminen eri oppiaineisiin, mutta erityisesti kouluruokailun rooli osana kasvatusta.

Kouluruokailun arvostusta ja laatua on pyritty kehittämään monin keinoin, yksi ammattikuntaa selvästi ilahduttavista toimista on ollut Kouluruoka-diplomin kehittäminen, jota AMKO ry esitteli osastollamme. Kouluruokadiplomin saaneet kouluravintolat henkilökuntineen osoittavat koululaisille ja vanhemmille sekä koulun henkilökunnalle välittävänsä aidosti kouluruokailutilanteen laadusta ja tasosta. Myös kunnalliset päätöksentekijät sekä muut sidosryhmät saavat tietoa niistä velvoitteista, joita päivittäinen maittavan ja turvallisen ruoan valmistaminen ja tarjoaminen edellyttää. Diplomia voi hyödyntää ruokapalvelujen markkinoinnissa.

Osastollamme nostettiin esiin myös erilaisia vaihtoehtoja kokouskahvituksille, ja tuoreiden kasvisten ja yrttien hyödyntämistä tarjonnassa. Osastolla oli jaossa myös Tuore-hankkeen työstämää materiaalia kokoustarjoilujen ideointiin, jossa otettaisiin tuoreus, paikallisuus ja sesonginmukaisuus oikeasti huomioon. Päivässä pari pannullista kahvia kittaavana allekirjoitan ajatuksen edes osan kupposten korvaamisesta vaikkapa raikkailla mehuilla!

Savon koulutuskuntayhtymän opiskelijat tarjoilivat osastolla käyneille kestäviä tarjoomuksia: pettuleipää, kotimaisia marjamehuja ja spelttipikkuleipiä. Kuvaaja: Sanna Veteläinen / MMM-kuva-arkisto

Osastolla mukana olivat MMM/Laatuketju, MMM/Lähiruokaohjelma, MMM/Luomuohjelma, EkoCentria, Tedy ry, AMKO ry, ProLuomu ry ja Aitojamakuja II –hanke.



Ovatkohan MMM:n naiset Saara ja Kirsi valmiita järjettömiin seikkailuihin, tuntuvat Milonoff ja Rantala miettivän... Kuvaaja: Sanna Veteläinen / MMM-kuva-arkisto
 
Tämän blogikirjoituksen pohjateksti on alun perin julkaistu Ykkös-Sanomat –lehden kolumnina 3.4.2014.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Helsinki katuruoan ytimessä

Helsinki nousi viimeistään tänä keväänä koko ruokamaailman tietoisuuteen, kun 21.-22.3.2014 järjestetty Streat Helsinki –tapahtumakokonaisuus näkyi, kuului ja ennen kaikkea maistui!

Streat Helsinki TALKS-konferenssi kokosi Messukeskukseen ympäri maailmaa viitisensataa katuruoasta kiinnostunutta kuuntelemaan kovatasoista, 22 kansainvälisen huippupuhujan tähdittämää asiantuntijaseminaaria. Seminaarissa kuultiin hyviä esimerkkejä katuruoan ja yhteisöllisen ruoan menestystarinoista. Tarinat nostivat esiin aitouden, uudenlaisen yhteisöllisyyden, ruokakulttuurien kehittymisen ja kuluttajien kiinnostuksen saada laadukasta katuruokaa, mutta samalla nostettiin esiin myös katuruoan esteitä. Niistä merkittävimmät ovat kuluttajien mielikuvat ja viranomaisten suhtautuminen pyörillä kulkevia myyntipisteitä kohtaan. Ehkä keskeisin viesti kaikissa yrittäjätarinoissa oli, että tarvitaan unelmia, kovaa työtä ja erityisesti intohimoa!

TALKS-konferenssin päätteeksi (trukki-)lavalle nousi yrittäjiä ja viranomaisia Tanskasta, Ruotsista ja Suomesta. Paneelissa kuultiin kokemuksia eri kaupunkien suhtautumisesta katuruokaan, ruokatapahtumiin ja alan yritysten valvontaan. Jokaisella maalla tuntuu olevan omat tulkintansa, rajoitteensa ja mahdollisuutensa, mutta myös tahtotilaa oppia uutta muiden maiden hyviltä käytänteiltä.

Konferenssin yhteenvetoon voit tutustua tästä.
Katuruoka oli tuotu myös konkreettisesti osaksi konferenssia, sillä seminaaritilassa oli tarjolla kahvia ja ruokaa tarjoiltuna suoraan lukuisten eri yritysten ruokakärryistä. Pulled pork näytti olevan kova sana täälläkin!

Katuruoka valtasi Helsingin kadut ja Torikorttelit Streat Helsinki EATS –tapahtumassa 22.3.14. Tapahtumaan oli avoimen haun kautta haettu ruokakärry-yrittäjiä, joita paikalla oli kaikkiaan 30. Näistä 7 yritystä oli ulkomaalaisia, muut kotimaasta. Tapahtumalle oli selvästi tilausta, sillä kävijämäärä ylittyi tuplasti tavoitteesta, ja kaikkiaan 20 000 kävijää tutustui katuruoan herkulliseen maailmaan. Ja paitsi tutustui, mutta myös ennen kaikkea söi: tapahtumassa myytiin kaikkiaan 25 000 ruoka-annosta! Enemmänkin annoksia olisi varmaan mennyt, mutta useista blogeista ja niiden kommenteista huomaa, että yleisömenestyksen saaneen tapahtuman ruuhka oli niin valtava, että osa henkiöistä ei jaksanut omia annoksiaan jonottaa. Silloin oli hyvä suunnata Torikortteleissa oleviin ravintoloihin, joissa katuruoka –teema näkyi myös vahvasti. Ruokakärryissä oli myynnissä koko katuruoan kirjo: kalaa, äyriäisiä, ostereita, karitsaa, possua, nautaa, seitankinkkua, hodaria ja hampurilaista, lautasannoksia ja näppipaloja, kuppikakkuja ja kahvia…


kuvaaja: Maija Astikainen / Streat Helsinki lehdistökuvat

kuvaaja Andrew Taylor / Streat Helsinki -facebook-sivuston kuvia

Mitä jäi käteen? Sen tapahtuman järjestäjätahot osaavat varmasti itse parhaiten kuvata. Itselleni päällimmäiseksi fiilikseksi jäi, että näitä tapahtumia tarvitaan ehdottomasti lisää, ja ympäri Suomea ja koko maailmaa. Streat Helsinki osoitti, että katuruoka on, ja sen pitää olla, kaikkea muutakin kuin aamuyöllä ravintolaillan jälkeen krapulan estoksi ahmitut rasvaiset makkaraperunat tai höhhölihis. Katuruoka on ennen kaikkea uutta ruokakulttuuria, laadukkaista paikallisistakin raaka-aineista rakkaudella laitettua ruokaa, näppärästi mukaan otettavaa tai paikan päällä napsittavaa, uusia makuja ja elämyksiä, uusia konsepteja, uutta yhteisöllisyyttä ja ruokakiintymystä. Muun muassa.

Myös kohtaamisia eri maiden toimijoiden ml. viranomaiset kanssa tarvitaan. Ainakin minua jäi pohdituttamaan, että millä ihmeellä esimerkiksi Roskilden festivaaleille on luotu aivan mahtava FoodJam -alue, jossa osallistujat itse pääsivät tekemään ruokaa paikan päälle tuoduista sianruhoista ym. Tämä tuskin koto-Suomessa onnistuisi. Ja taas toisaalta Suomi toimii muille hyvänä esimerkkinä siitä, miten vaikkapa Ravintolapäivä on luotu ja saatu leviämään ympäri maailmaa. Näitä mallien vaihtoja tarvitsemme lisää ruokasivistyksenkin nimissä! Kiitos Streat Helsinki: loit uutta säpinää paitsi katuruokaan, mutta myös koko ruokakulttuuriin ja -keskusteluun!