Suomalaiset arvostavat kotimaista maataloutta ja ruokaa

Tänään julkaistiin Ajatuspaja e2:n, Maaseudun Sivistysliiton ja MTK:n tutkimus suomalaisten ruoka- ja maatalousasenteista. Tutkimuksen mukaan kotimaista ruokaa arvostetaan entistä enemmän, syynä erityisesti, että sitä pidetään turvallisempana kuin muualta tuotua ruokaa. Luottamus kotimaista ruokaa kohtaan on kasvanut viime vuoden tutkimukseen verrattuna kaikissa ikäryhmissä. Tutkimukseen vastanneista 80% haluaa raaka-aineiden alkuperän esiin eineksiin ja valmisruokiin, 72% halusi alkuperätiedon näkyviin myös ravintoloissa ja koulu- ja työpaikkaruokailussa.

Ruoan turvallisuutta selittänee tunne vahvasta suomalaisesta valvonnasta ja lainsäädännön tiukkuudesta. Toisaalta 64% vastaajista haluaa tiukempaa valvontaa eläinkuljetuksiin tiloilta teurastamoille. Tässä taustalla on varmastikin hevosen lihaan liittyneet väärinkäytökset viime vuonna, mutta myös huoli eläinten hyvinvoinnista sen elämän loppuun saakka.

Maataloustukien hyväksyttävyys on edelleen vahva, mutta tukiin pitäisi liittää entistä enemmän ympäristönsuojelunäkökohtia. Selvä enemmistö vastaajista haluaisi myös tehokkaampaa maatalouden ravinnekierrätystä. Toisaalta vastaajat eivät tunnu tietävän ruoan ja ruoantuotannon ympäristövaikutuksista, ja myös eläinten olosuhteista Suomessa vallitsee epätietoisuutta. Vastausten mukaan suomalaisten on vaikea hahmottaa elintarvikkeen hinnan muodostusta ja mikä osa siitä on maatalousyrittäjälle maksettavaa osuutta. Myöskään maataloustukien merkitystä ruoan hinnan alentajana ei tunnisteta.

Kysymyspatterissa oli ensimmäistä kertaa kysymyksiä geenimuuntelusta. Vastausten mukaan asia on selvästi suomalaisia arvelluttava ja pelottava, ja vain 16% vastaajista piti sitä ratkaisuna koko maailman ruokapulaan. Enemmistö vastaajista myös arvioi, että geenimuuntelua hyödyntävään ruoantuotantoon sisältyy enemmän riskejä kuin perinteiseen ruoantuotantoon.

Suomalaiset ovat valmiita maksamaan ruoasta hieman suurempaa hintaa suomalaisilla perheviljelmillä tuotetusta ruoasta verrattuna suurtilojen tuotteisiin. Luomun osuus on varovaisessa kasvussa, luomuun liittyvissä kysymyspattereissa oli muihin verrattuna enemmän vaihtelua vastaajien ammattiryhmien mukaan.

Vastaajien mielestä lähiruoka on kotimaakunnan ruokaa, alueen omista raaka-aineista tuotettua ruokaa. Lähiruoan laajempi määritelmä kotimaisesta ruoasta ei saa suomalaisten kannatusta.

Tutkimuksen voit lukea kokonaisuudessaan tästä.

Kuva: Kirsi Viljanen

Supertorstaina ravitsemussuosituksia ja maaseututietoutta

Viime torstaina Säätytalolla Helsingissä koettiin oikea tiedon supertorstai. Ensin aamupäivällä täpötäysi iso salillinen sai kuulla, minkälaiset ovat uudet kansalliset ravitsemussuositukset ja iltapäivällä samassa talossa julkistettiin Maaseutukatsaus 2014 ja Maaseutubarometri.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja Jaana Husu-Kallio avasi julkistamistilaisuuden kertoen samalla sen linkittymisestä pohjoismaisiin, uudistuksen alla oleviin ravitsemussuosituksiin

Ravitsemussuositukset on tarkoitettu ohjaamaan terveydenhuollon, ruokapalveluiden, ja elintarviketeollisuuden ammattilaisten sekä eri viranomaisten ja kansanterveysjärjestöjen toimintaa kansanterveyden edistämisessä. Suosituksissa annetaan myös ruokien valintaan liittyviä ohjeita, jotka on laadittu sopimaan suomalaisiin ruokatottumuksiin ja ruokakulttuuriin. Valintojen tueksi on tuotettu uusi ruokakolmio ja lautasmalli.

Suosituksissa painottuu entistä enemmän kasvisten ja marjojen osuus, täysjyvävilja ja rasvattomat maitotuotteet. Kalan merkitys on aikaisempaa vahvempi ja uutena ryhmänä suosituksiin on otettu mukaan pähkinät ja siemenet. Punainen liha ja leikkeleet ovat vähennettävien listalla, samoin lisättyä sokeria sisältävät tuotteet, suola ja alkoholi. Rasvojen käytössä pitäisi siirtyä kovista eläinperäisistä rasvoista pehmeisiin kasviöljyperäisiin tuotteisiin. D-vitamiinin saantisuositusta nostettiin, mutta hyvin maltillisesti vaikka kansallinen ja kansainvälinen keskustelu tason nostosta käy kuumana.

Husu-Kallion lisäksi tilaisuudessa puhuivat ravitsemustoimikunnan jäsenet professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta ja apulaisprofessori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta, lisäksi kuultiin kaupan ja teollisuuden edustajien kommentit ravitsemussuosituksista. Ravitsemustoimikunnan edustajat kertoivat suositusten taustoista ja siitä moninaisesta, monivuotisesta tieteellisestä selvitystyöstä, joka on johtanut nykyisiin suosituksiin. Kaikki puhujat korostivat suositusten joustoja - jatkossakin on lupa herkutella, kunhan se pysyy kohtuudessa eikä ole jokapäiväistä. Lisätty suola teolllisissa elintarvikkeissa sai puhujilta pyyhkeitä. Leipomoliiton edustaja kommentoi tähän, että kuluttajat haluavat suolanmakua leipiinsä - mikäli kotimaiset leipomot joutuisivat alentamaan suolan määrää leivissään, siirtyisivät kuluttajat ostamaan tuontileipiä.

Professori Mikael Fogelholm korosti puheessaan ravitsemussuositusten mukaisen ruokavalion terveysvaikutuksia, nimenomaan terveyttä ylläpitämään. -Yksilökohtaiset hoitosuositukset tehdään aina erikseen, hän huomautti.

Professori Mikael Fogelholm  ja apulaisprofessori Ursula Schwab esittelivät uutta ruokakolmiota

Täysin uutta ravitsemussuosituksissa on ruoan ympäristövaikutusten ja terveysnäkökohtien yhteennivominen. Ympäristövaikutusten mukaan otto keskustelutti etukäteen kulisseissa ja jälkikäteen mm. mediassa, mutta Säätytalolla kuulluissa puheenvuoroissa ja käytäväkeskusteluissa ympäristönäkökohtien huomioimista kehuttiin. Ja mikä ettei sillä terveellisimmiksi ruoka-aineiksi suosituksissa todetut elintarvikkeet osoittautuivat samalla ympäristöystävällisimmiksi. Keittiöalan ammattilaiset kiittelivät erityisesti sitä, että heidän työarkeensa vaikuttavia suosituksia on nyt ensi kertaa koottu samojen suositusten sisään.

Suositukset ottivat ensi kertaa esille myös lähiruoan ja luomun ruokavaliossa. Erityisen ylpeä olen siitä, että kansallisiin ravitsemussuosituksiin on lähiruoka otettu huomioon hallituksen lähiruokaohjelman mukaisesti korostaen paikallisuutta, tuottajien ja kuluttajien lähempää yhteyttä ja uudenlaista yhteisöllisyyttä.

Iltapäivällä Säätytalolla oli vuorossa tiukkaa maaseututietoutta. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä ja työ- ja elinkeinoministeriö julkistivat maaseudun nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä laajasti tarkastelevan Maaseutukatsauksen 2014, jonka mukaan maaseudun elinvoiman avaimet löytyvät erityisesti biotaloudesta, bioenergiasta ja lähiruoasta! Samassa tilaisuudessa julkistettu kansalaisten, yritys- ja kuntapäättäjien sekä median maaseutumielipiteitä esittelevä Maaseutubarometri toi esiin, miten positiivisesti suomalaiset suomalaiseen maaseutuun suhtautuvat ja miten moni suomalaisista on "kaappimaalainen". Maaseudun etuina ovat erityisesti luonto, aitous ja hyvä elämä. Lähiruoan ja luomun tuottaminen, matkailu ja biotalous luovat kyselyn mukaan jatkossakin maaseudulle elinvoimaa.

Juho Rahkonen Taloustutkimukselta esitteli uutta Maaseutubarometria, jonka mukaan suomalaiset suhtautuvat erittäin positiivisesti maaseutuun

Toivon, että niin ravitsemussuositukset kuin molemmat edellä mainituista maaseutuselvityksistä tulevat meidän kaikkien kehittämistyötä tekevien jokapäiväiseksi työkaluksi, niissä on valtavasti tietoa!

Pääset seuraamaan ravitsemussuositusten julkaistamistilaisuutta tästä.

Kuvat: Kirsi Viljanen, ruokakolmio ja lautasmalli -kuvat Valtion ravitsemusneuvottelukunta

Joulupöydän lähiruokailoa!

Hyvän Tuomaan tuoma joulu 2013 alkaa olla pahan Nuutin poishakua vaille ohi. Omissa ruokahankinnoissani aina olen suosinut kotimaisia tuotteita, mutta tähän jouluun valmistauduttaessa pohdin erityisesti, miten lähiruokaisan siitä pystyn saamaan - ilman, että se vaatii erityisiä toimenpiteitä. Olen siitä onnellisessa asemassa, että omalla paikkakunnallani alkaa yhä paremmin olla lähiruoan tuottajia, jalostajia ja myös myymälöitä hyvän kyläkaupasta saatavan lähituotevalikoiman lisäksi.

Joulupöytämme kruunun, 9-kiloisen kinkun, hankin tänä vuonna alle 3 kilometrin päässä kodistani sijaitsevasta uudesta lähiruokamyymälästä. Tuoreena, tiinusuolattuna - ja voitte kuvitella, että maku oli aivan toista, kun pariin otteeseen pakastetussa versiossa! Ja kinkun alkuperä oli varmasti selvillä, "potsi" kun oli kasvanut sian elämänsä alle 7 kilometrin päässä kotoamme sijaitsevalla maatilalla.



Kyseisestä lähiruokamyymälästä ostin myös saman tilan perinteistä kinkkurullaa, jonka maun äitini totesi olevan ihan saman, mitä hän muistaa omasta lapsuudestaan.

Joulupöydän laatikoiden ja rosollin porkkanat ja punajuuret olivat naapurikunnastamme mieheni kotitilalta, suolakurkut naapurikunnassa toimivasta jalostusyrityksestä, perunat omalta paikkakunnaltamme ja lanttujen kasvattajakin oli tiedossa. Omassa puutarhassani ei talviomenalajikkeita kasva, enkä kotimaista omenaa onnistunut saamaan mistään, joten rosolliin käytin ranskalaista omenaa. Tämä sallittakoon joustona tässä yhteisessä EU-maailmassa... Ilmastovaikutuksista huolimatta porkkanalaatikkoon käytin riisiä, se kun meillä kuuluu enemmän juhlaan kuin arkeen.

Laatikoissa ja leipomuksissa käytin 7 kilometrin päässä sijaitsevalta toiselta tilalta hakemaani tinkimaitoa, josta tein myös maittavan piimäjuuston.

Juuston herasta pyöräyttelin vielä leipiä ja sämpylöitä, joissa jauhoina käytin oman paikkakunnan tuottajien perustaman osuuskuntamuotoisen pienmyllyn tuotteita. Myös eri ruokiin ja leipomuksiin käyttämäni kananmunat olivat peräisin omasta kunnastani.

Alkupalapöydässä olleen kalavalikoiman (itse graavattua kotimaista lohta ja itse tehtyä lasimestarin silliä) kruunasi keväällä omasta rannasta pyydystetystä 6,5 kiloisesta hauesta lypsetty, pesty, suolattu ja joulua odottamaan pakastettu mäti, joka nautittiin kotimaisen smetanan ja kotimaisen punasipulin kera.

Pakko tunnustaa, että olin jopa hämmästynyt, miten helposti pystyin joulupöydän antimet koostamaan ihanista lähituotteista. E-koodeja näissä oli 0, tuottajat saivat toivottavasti omaa työtään paremmin vastaavan korvauksen ja me aivan mahtavia, aitoja makuja joulupöytäämme!

Kuvat: Kirsi Viljanen