13.11.13 oli historiallinen päivä Eduskunnassa: siellä järjestettiin sen ensimmäinen Lähiruokapäivä. Päivä alkoi avoimella seminaarilla, joka kokosi satakunta osallistujaa niin Arkadianmäeltä kuin lähiruokasektorin toimijoista.
Seminaarin avasi ke. Anne Kalmari (kesk.), joka toimii Eduskunnan Ruokaryhmän ja Lähiruokakerhon puheenjohtajana. Hän kertoi ao. ryhmien pyrkivän vaikuttamaan mm. lähiruoan lisäämiseksi julkisissa hankinnoissa, ja keinoina olleen esimerkiksi valtuustoaloitepohjan tekeminen kestävistä elintarvikehankinnoista ja sen aktiivinen levittäminen ennen edellisiä kuntavaaleja. Toiminta on vaikuttanut myös Eduskunnan ruokapalveluista vastaavan yrityksen tarjontaan, ja nyt esimerkiksi ulkomaista kalaa on saatu korvattua kotimaisilla särki- ja lahnapihveillä. Fazer Amican edustaja toi myös oman tervehdyksensä seminaariin, ja kertoi raaka-aineiden pääpainon olevan nykyään kotimaisissa tuotteissa, lisäksi edustustilaisuuksissa suositaan erityisesti pientuottajien ja -yrittäjien erikoistuotteita, ja heidät tuodaan myös menuissa esiin.
 |
| Avauspuheenvuorossa Anne Kalmari korosti Lähiruokapäivän merkitystä: kaikki paikalla olevat pitää saada sytytettyä lähiruoka-asialle. Jos alkutuotantoa ei ole, ei ole myöskään kotimaista elintarviketuotantoa, jokaisen pitää tehdä valintoja myös henkilökohtaisesti kotikeittiössään ja ravintoloissa käydessään, totesi Kalmari. Seminaarin toivottiin lisäävän myös painetta pakollisiin ruoan alkuperämerkintöihin. |
Itse pidin esityksen hallituksen lähiruokaohjelmasta, sen tavoitteista ja suunnannäytöstä myös pitkälle tulevaisuuteen. Puheenvuorossani korostin poliittisten sitoumusten tärkeyttä myös tulevien hallitusten osalta, sillä lähiruoka vaatii taakseen pitkäjänteistä, systemaattista kehitystyötä yli hallituskausien.
Seminaari oli myös Hyvää Suomesta –merkin 20-vuotisjuhlaseminaari ja toiminnanjohtaja Tiina Lampisjärvi Ruokatieto ry:stä kertoi Hyvää Suomesta –toiminnan historiasta ja nykytilanteesta. Merkin vahvuutena on tunnettuus ja luottamus kuluttajien keskuudessa, samoin, että työssä on mukana koko arvoketju: tuottajia, teollisuus, kauppa, järjestöt. Merkki on toiminut erityisesti suomalaisen kilpailuedun ja imagon rakentajana. Lampisjärvi muistutti, että saadakseen Hyvää Suomesta –merkin, tulee tuotteen liha, kala, maito ja kananmunat olla 100 %:sti kotimaista.
 |
| Harva meistä varmaan tietää, tai muistaa, että meille kaikille niin tunnetun logon suunnitteli jo 20 vuotta sitten aikansa guru, professori Kyösti Varis. |
Hanne Husso EkoCentriasta kertoi kestävistä julkista elintarvikehankinnoista. Ruokalistasuunnittelussa on yhä tärkeämpää miettiä sesonginmukaisuutta, ja sen mukaista reseptiikkaa. Tämä vaikuttaa myös kustannustason maltillisuuteen: mm. kotimaiset juurekset ovat talviaikaan hyvinkin edullisia. Husso korosti myös ennakoivan vuoropuhelun tärkeyttä: kuntapäättäjät, hankinta-asiantuntija, tuottajat ja jalostajat sekä ruokapalvelut on saatava yhteen keskustelemaan, mitä tuotteita ruokapalveluissa tarvitaan ja mitä tuottajilla on tarjottavanaan. Anni-Mari Syväniemi MTK:sta nosti omassa puheenvuorossaan esiin pk-yritysten lainsäädännöllisiä haasteita. Hän kertoi, että kaikki selvitykset osoittavat etteivät yritykset saa tarpeeksi tukea ja neuvontaa ja korosti, että tähän on saatava muutos.
Seminaarin lopussa kuulimme tärkeiden valiokuntien ja kaikkien puolueryhmien kannanotot lähiruokaan. Martti Korhonen (ympäristövaliokunta, pj.) korosti tuotantoketjun kokonaisuuden olevan kaikkein tärkeintä, se, miten kukin ketjun osa toimii. Samalla on mietittävä myös jätteiden määrää ja ruokahävikkiä. Isot kauppaketjut hallitsevat markkinoita, ja kuluttajien tulee lisätä painetta kaupan valikoimien laajentamiseksi myös lähiruokatuotteilla, Korhonen totesi. Hän myös muistutti hankintaosaamisen tärkeyttä ammattikeittiöissä: ravintolaadun lisäksi laatukriteereiksi pitäisi saada tuoreus ja sesonginmukaisuus. Korhonen kannusti kuulijoita myös kurkkaamaan vaimonsa Lähi(ö)ruokaa –blogia.
Jari Leppä (maa- ja metsätalousvaliokunta, pj.) korosti, ettei ruoka saa olla itsestään selvyys, ja että Suomen ja EU:n pidettävä huolta omasta huoltovarmuudesta. Leppä painotti, että lähiruoka on mitä suurimmassa määrin tulevaisuuden ala ja sen monien arvojen olevan lähellä yhä useamman kuluttajan arvoja, ja että lähiruoka luo lähihyvinvointia. Lähiruoan on kuitenkin oltava hyvää ja haluttavaa, jotta se menee kaupaksi, totesi Leppä. ”Oma ruoka ja lähiruoka vaikuttavat nopeimmin kauppataseeseemme, hyvinvointiimme, kansantalouteen. Meillä ei ole varaa tuontiruokaan!”, päätti Leppä puheenvuoronsa.
Puolueryhmien puheenvuorot aloitti Sari Sarkomaa (kok), joka painotti Eduskunnan Lähiruokakerhon olevan koko eduskunnan yhteinen juttu! Sarkomaa korosti, että lähiruokaohjelmaa viedään yhdessä eteenpäin. Kokoomus on tarttunut erityisesti lainsäädännön kehittämiseen ja hallinnollisen taakan vähentämiseen, ja on nyt käynnistämässä niin alan yrityksille suunnattua kyselyä lainsäädännön esteistä ja jalkautumassa myös maakuntiin kuuntelemaan yritysten huolia.
 |
| Sari Sarkomaa aloitti puolueryhmien puheenvuorot |
Katja Taimela (sd.) totesi, että Eduskunnan tehtävänä on nyt tehdä kaikkensa lainsäädännön helpottamiseksi, jotta yrityksillä olisi mahdollisuus kehittää toimintaansa. Taimela toi esiin lähiruoan työllisyysvaikutukset, joilla on suuri merkitys yhteiskunnan taloustilanteen kehittymiseen. Lähiruoan haasteista Taimela nosti esiin saatavuuden, ja että lyhyet jakeluketjut vaativat erityisesti tuottajien yhteistoimintaa - julkisissa keittiöissä kantavana teemana on ehdoton toimitusvarmuus. Kysyntää pitää nyt hyödyntää, ja lähiruoasta ollaan valmiita myös maksamaan, totesi Taimela. Hän toivoi lisää paikallistuotteita vähittäiskauppoihin kilpailun lisäämiseksi, toisin kuin kaupparyhmät ovat kommentoineet. ”Joulu on tulossa, lähiruoalla saadaan tehtyä kaikki jouluruoat!”, päätti Taimela puheenvuoronsa.
Ritva Elomaa (ps.) toi esiin sen, miten hienoa on, että yli puoluerajojen lähiruokaa voidaan eduskunnassa edistää ja painotti, että lähiruokaa pitää saada julkisiin keittiöihin. Elomaa korosti myös liikunnan ja terveellisten raaka-aineiden ja juuresten merkitystä. ”Lapset eivät enää tunnista juureksia eikä muidenkaan ruokien raaka-aineita”, esitti Elomaa lopuksi huolensa.
Eila Tiainen (vas.) toi esiin oman maakuntansa tilanteen, ja miten huonosti Keski-Suomessa on saatavilla lähiruokaa, sen löydettävyys kaupoista on myös satunnaista. Lähiruoan tuottamisessa ei arvona ole vain hyvä maku, vaan lähiruoka huolehtii myös terveellisyydestä, kulttuuriarvoista ja ympäristöstä. Maaseudulta on löydyttävä lisää kumppanuutta ja yhteistyötä yrittäjien välille, peräsi Tiainen ja toi esiin, ettei tilaravintoloita, pienpanimoita ja tilaviinejä saa unohtaa. Tiainen korosti myös paikallisen kalan käytön lisäämistä ja sesonkien nostamista arvoonsa. Sesonginmukaisuus lisäisi omalta osaltaan myös ruoan arvostusta, ja olisi mitä suurimmilta osin myös kulttuuria, totesi Tiainen lopuksi.
Satu Haapanen (vihr.) kehui, että lähiruoka on asia, jossa hallitus todella onnistunut, eikä poliittisia ristiriitoja sen ympärillä ole. Hän korosti puhtaan luonnon olevan edellytys puhtaalle ruoalle. Lähiruokaa tulee saada lisää myös kuntahankintoihin, ja kysymys on pitkälti kuntien tahtotilasta. Lähiruoka tulisi saada mukaan myös uusiin opetussuunnitelmiin, totesi Haapanen ja kannusti kaikkia tuottajia ja kalastajia olemaan aktiivisia kertomaan alkutuotannosta ja toiminnastaan esimerkiksi kouluissa.
Thomas Blomqvist (rkp.) toi esiin, että vielä 1960-luvulla oltiin maalla suhteellisen omavaraisia, mutta nyt maallakin ollaan pitkälti teollisten tuotteiden varassa. Kaikkien tulisi panostaa vieläkin enemmän tiedotukseen, markkinointiin ja alkuperäismerkintöihin. Blomqvist peräsi kaupoilta niiden vastaamista kuluttajien lähiruoan kysyntään. Myös lainsäädännön kautta on mietittävä, miten tähän päästään.
Jouko Jääskeläinen ( kd.) korosti, että kunnissa pitäisi oikeasti miettiä aterioiden hintaa ja miten esim. senttiä paria lisäämällä voitaisiin saada monenlaisia hyötyjä lähiruokaa käyttämällä.
Seminaari osoitti eduskunnan vahvan tahtotilan lähiruoan edistämiseen myös jatkossa ja uskon lähiruoan merkitykseen tulevaisuuden menestyvänä toimialana. Lähiruoan lisääminen julkisissa elintarvikehankinnoissa, elintarvikelainsäädännön ja muun yrittäjiin kohdistuvan säädöstön purkutalkoot, alkutuotannosta huolehtiminen ja kauppojen käytäntöjen muuttaminen lähiruoan saamiseksi paremmin vähittäiskaupan hyllylle nousivat isoina teemoina esiin.
Lähiruokapäivä jatkui Eduskunnassa info- ja näyttelytilaisuutena, jonka kuulumisia seuraavassa kirjoituksessani.
Kuvat: Kirsi Viljanen
