Oodi neitsytperunalle!

Suomen suvi alkaa olla suloisimmillaan ja tuoreen sesonginmukaisen lähiruoan kultakausi käsillä. Makuhermoja avasi jo parsakausi ja nyt ruokapöytiimme saadaan vihdoin ihanaa, mahtavan makuista lähellä tuotettua varhaisperunaa.

Turussa varhaisperunoista varhaisimmille - neitsytperunoille - on jo kolmatta kesää omistettu oma juhla, Neitsytperunafestivaalit, jota tänä vuonna juhlittiin Aurajoen upeissa maisemissa 13.-15.6. Keittiömestarit, ravintolat ja muut yritykset olivat laittaneet parastaan ja loihtineet mahtavia maisteluannoksia, joissa pääosassa oli tietysti neitsytperuna.

Viereisessä teltassa järjestetty Suuret oluet - pienet panimot -tapahtuma tarjosi puolestaan 11 pienpanimon tuotteiden voimin palan painiketta. Alue oli rakennettu mahtavasti niin, että ruoka-annokset haettuaan pystyi siirtymään juomapuolelle, jossa myös opastettiin oikean oluen löytämistä valittuun annokseen. Lisää tämänkaltaista ruoan ja juoman nivomista yhteen!

Viereiseltä lähiruokatorilta pystyi ostamaan paikan päällä syötäviä tai mukaan ostettavia annoksia. Lisäksi mukana oli pienyrityksiä ympäri Varsinais-Suomea. Myyntipöydistä löytyi niin maatilajäätelöitä, myllytuotteita, leipomotuotteita, varsinaissuomalaista perinneruokia ja marjajalosteita. Varhaisperunaakin oli saatavilla - totta kai! Tänä iltana ainakin meillä herkutellaan ihanalla lapskoussilla (kiitos Turun keittiömestarit!), sillikaviaarilla ja saaristolaislimpulla. Ja sydämeni jo Helsingin lähiruoka- ja luomumessuilla vieneellä JusThain taivallisella thai-kastikkeella, jonka kaikki ainekset on kasvatettu Laitilan lähialueilla - lähiruoka voi yhtä hyvin olla vähän eksoottisempaakin!


Turun Keittiömestarit maistattelivat ja myivät maukasta lapskoussia, sillikaviaaria ja saaristolaisleipää



Tänään festivaalin yhteydessä järjestettiin Perunasymposium, joka järjestäjien mukaan lajissaan oli maailman ensimmäinen. Asiantuntijapuheenvuoroissa kuultiin perunan merkityksestä osana ruokakulttuuriamme, perunan viljelystä ja perunan laadun parantamiseen tehtävästä työstä, neitsytperunan mahdollisuuksista hakea EU:n nimisuojausta ja lasten ja nuorten perunan käyttö- ja arvostustutkimuksista. Itse olin paikalla kertomassa lähiruokaohjelman ilosanomaa.

Päivän mielenkiintoisimman puheenvuoron piti perulaisessa La Molinan yliopistossa työskentelevä Ritva Repo-Carrasco-Valencia, joka kertoi perunan historiasta ja sen nykytilasta sen synnyinsijoilla Perussa. Vaikka sielläkin riisi saa sijaa ruokapöydässä, niin peruna on silti hyvin arvostettu ja käytetty. Yli 200 alkuperäislajikkeen kirjo on mahtava ja saimme maistella mm. sini- ja punasävyisiä perunalastuja.

Andien luonnonolot aiheuttavat omat haasteensa alueen ruokatuotannolle, mutta vuosisatoja ja -tuhansia siellä asunut kansa on oppinut myös hyödyntämään olosuhteita. Repo-Carrasco-Valencia kertoi Perussa kaupassa hyvin yleisestä Tunta-perunatuotteesta. Sen kasvusijat lähes 4 000 metrin korkeudessa aiheuttavat perunaan kitkeryyden ja ilman luontoa hyväksikäyttäviä prosessointeja se olisi käyttökelvoton. Sukupolvesta toiseen kulkeva tietotaito kuitenkin tekee siitä kansanherkun: noston jälkeen perunat lajitellaan, sitten ne kylmäkäsitellään kasoissa ulkona 3-4 päivän ajan yöpakkasten ollessa hieman nollan alapuolella. Tämän jälkeen perunat siirretään 20-30 päiväksi jokeen likoamaan, jonka jälkeen niille tehdään vielä yhden yön pakkaskäsittely ulkona. Mielenkiintoinen prosessi päättyy perunoiden tallaamiseen jaloin, jolloin niistä irtoavat kuoret. Jäljelle jäänyt massa kuivataan ja pakataan ja herkku on valmis kaupan hyllyyn.

Erilaisia perulaisia perunalajikkeita. Oikealla alarivissä olevalla perunalla on iso merkitys naimakauppojen syntymiseen: miniäkokelas laitetaan kuorimaan varsin haastavan muhkurainen peruna. Kuorimisjäljen siisteydestä sitten riippuu, tuleeko kihloja tai ei 

Symposiumin yhteyteen kaupunginteatterin ala-aulaan oli koottu lasten oma perunamaailma. Aistiradalla perunaan pääsi tutustumaan haistaen, maistaen, kokien, tuntien. Aivan mahtavaa! Aulassa oli myös mahdollista koota itse ruokalautanen, harrastaa liikunnallisia peruna-aktiviteetteja tai pitää hauskaa Pekka-Perunan kanssa. Lapset olivat ihan innoissaan ja varmasti tämän päivän jälkeen peruna maittaa taas entistäkin enemmän!

Päivästä jäi tosi hyvä fiilis. Kiitos Kaffeli ja muut tapahtuman järjestäjät! Tarvitsemme lisää tämänlaisia tuottajat ja kuluttajat yhteentuovia ja upeita paikallisherkkuja tietoisuuteen nostavia tilaisuuksia.

Lähiruokaohjelman virallinen taival alkaa

Lähiruokaohjelman valmistelua on tehty keväästä 2012 lähtien ja monenmoista mukavaa kerrottavaa olisi tuon matkan varrelta. Ensimmäisen varsinaisen blogikirjoituksen omistan kuitenkin lähiruokaohjelman valmistumiselle ja sen virallisen matkan alkuun kuukausi sitten.



16.5.2013 oli jännittävä päivä. Lähiruokaohjelma sisaruksensa luomuohjelman ja kumppaninsa elintarviketurvallisuusselonteon kanssa olivat tuolloin valtioneuvoston yleisistunnon käsittelyssä. Niissä kaikissa taustalla on pitkäjänteinen, eri sidosryhmät laajasti huomioon ottanut valmistelu, lausuntokierrokset, julkiset kuulemiset Otakantaa.fi -palvelussa, perusteellinen eri hallinnonalojen näkökulmat yhteen koonnut ohjausryhmätyö ja tietysti ne poliittisemmat keskustelut. Eli homman piti olla suhteellisen hyvässä paketissa. Mutta on tunnustettava, että ainakin itse jännitin, jos loppumetreillä joku olisikin innostunut vastustamaan tai muuten hidastamaan ohjelman hyväksymistä. Ohjelmien ja selonteon käsittelyn jälkeen järjestettiin Valtioneuvoston kanslian tiedotustilassa MMM:n tiedotustilaisuus, jonne valmistelijoina menimme etukäteen odottamaan ministeriä esikuntineen. Heidän saavuttuaan maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen kertoi ilouutisen ohjelmien ja selonteon hyväksymisestä. Se oli yksi hienoimmista hetkistä työurallani, riemu tuli sydämen pohjasta, hymy oli herkässä ja kameroiden taustalla meikäläinen teki kunnon tuuletukset!

 

Ministeri Koskinen ja kansliapäällikkö Husu-Kallio
 iloitsivat historiallisesta päivästä

Tiedotustilaisuudessa ministeri Koskinen toi esiin, että niin luomussa kuin lähiruoassa on menty hyvää vauhtia eteenpäin, ja asioiden eteen on tehty paljon työtä hallitusohjelman niitä koskevien kirjausten jälkeen. Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio korosti puheessaan päivän olevan historiallinen, antoihan valtioneuvosto ensi kertaa ainutlaatuiset luomun ja lähiruoan ohjelmat, jotka antavat osviittaa siitä mihin mennään jatkossa. Husu-Kallio iloitsi suuntaviivojen olemassa oloa, josta on aika jatkaa konkreettista työtä. Luomusta hän vielä totesi, että "Luomu ei ole vain hetken hurma, vaan jatkumo, jossa mennään eteenpäin".

Husu-Kallio valotti toimittajille lähiruoan monia etuja yhteiskunnalle. Se antaa työtä ja toimeentuloa omalle alueelle, antaa arvostusta alkutuotannolle, antaa kasvot tuottajille, kasvattaa markkinamahdollisuuksia ja lisää kaivattuja vaihtoehtoja kuluttajille ja ruoka-alan ammattilaisille. Husu-Kallio myös korosti lähiruoalla ja lyhyellä jakeluketjulla olevan todellista arvoa elintarviketurvallisuudelle ja edesauttavan jäljitettävyyttä sekä alkuperän ja merkintöjen valvontaa. Hän näki lähiruoalla olevan selvä kytkös suomalaiseen ruokakulttuuriin, sen ylläpitämiseen ja kehittymiseen, mikä puolestaan edesauttaa ruoan ja sen tekijöiden arvostusta. Tällä kansliapäällikkö sanoi olevan suoran yhteyden kansalliseen itsetuntoon.

Näillä eväin on hyvä jatkaa eteenpäin!



Luomu- ja lähiruokaohjelmien sekä
elintarviketurvallisuusselonteon
valmistelijoilla oli hymy herkässä!



Blogiuran alkutaipaleella...

Aika ajoin minulta on kysytty, koska ryhdyn blogin pitäjäksi. Se on vain siirtynyt ja siirtynyt milloin kiireen, milloin ihan vain aikaansaamattomuuden vuoksi. Mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni, ja olen yrittänyt tässä aluksi itselleni selvittää tätä blogimaailman kirjoa, kirjoittamisen periaatteita ja ennen kaikkea niitä moninaisia teknisiä ratkaisuja, joilla näitä blogeja ylläpidetään - tunnetusti en ole niitä parhaimpia tekniikan ihmelapsia...

Työssäni pääsen tutustumaan mitä ihanimpiin lähiruokatuotteisiin, mahtaviin tuottajiin ja yrittäjiin sekä maakuntien ruokakulttuuriin ja juureviin makuihin. Joskus tie vie rajojen taakse kauemmaksi, ja muiden maiden lähiruoka ja paikallisherkut tulevat tutuiksi. Erilaisissa työryhmissä istuessa pääsen mukaan erilaisia näkökulmia tuoviin, lähiruokasektorin kehittämistä ja tulevaisuuden suuntia pohtiviin keskusteluihin. Eikä "entisestä elämästäni" tuttu maaseudun kehittäminen mihinkään ole kaikonnut, vaan on koko ajan tuolla taustalla. Totta kai, sillä onhan elintarviketalous yksi maaseudun keskeisimmistä toimialoista monisäikeisine yhteyksineen muuhun yhteiskuntaan. Näistä kaikista koetuista, nähdyistä ja makustelluista kokemuksista tulen tässä blogissa kirjoittamaan kuulumisia, epävirallisella otteella - ja välillä pilke silmäkulmassa... Kommentoikaa ja antakaa palautetta!